- 06.08.10 23:55
#31671
Postmodernismi oli suomalaisessa arkkitehtuurissa varsinkin 1975-95 vallinnut tyylisuuntaus, joka oli vastavoima siihen asti ja sen jälkeen vallinneelle modernismin hegemonialle. Postmodernismiin lasketaan kuuluvaksi varsinkin ns. "Oulun koulu", 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun Oulun yliopiston arkkitehtuuriosaston arkkitehdit, jotka vaikuttivat etenkin pohjoisemman Suomen arkkitehtuuriin.
Oulun koulun esikuvana oli professori Reima Pietilä, joka ei pitänyt itseään postmodernistina, vaikka hänen myöhemmistä töistään on löydettävissä enemmän postmodernistisia kuin modernistisia piirteitä.
Oulun koulu oli lyhyesti sanottuna aitouteen ja paikan alkuperäiseen luonteeseen (genius loci) pyrkivää, tutkiskelevaa ja kriittistä arkkitehtuuria, joka ei sanonut "ei" ornamentille tai kansallisromantiikalle. Kahdella sanalla: Oulun koulu = kriittistä regionalismia.
Muita postmodernismin alalajeja oli ainakin söpö pastellisävyjen ja puhtaiden geometristen muotojen (varsinkin kartioiden, sylinterien ja ympyröiden) runsas käyttö ja jopa turhien, mutta hauskojen yksityiskohtien lisääminen. Tätä sanoisin naivistiseksi postmodernismiksi, josta tykkäsin pienenä ja tykkään taas. Minusta kaikki päiväkodit ja alakoulut pitäisi vieläkin rakentaa näin, Carneval-keksipaketti- eli muumitalotyyliin.
Postmodernina aikana oli myös geometrista futurismia, josta parhaana esimerkkinä pitäisin Tampereen Koskikeskusta. Se on joka kulmasta vähän eri näköinen, vaikka onkin periaatteessa muutaman kahdeksankulmion muodostama mutteristo. Jos Koskari rakennettaisiin tänään, siitä todennäköisesti tulisi kasa suorakulmioita (vrt. naapuriin joskus rakentuva Ratinan kauppakeskus).
Arkinen postmodernismi varsinkin 80-luvun kerrostalorakentamisessa oli punatiiliset Pohjois-Leppävaara-/Länsi-Pasila-tyylin punatiilikerrostalot viistetyin parvekkein, ysärille tultaessa tyyli oli vaihtunut teräsparvekkeiseen uusfunkikseen Miami Vice-värein eli pastellivärit olivat tulleet rakentamiseen, mutteivät jäädäkseen.
Huonoimmillaan postmodernismi oli kaupallista, mutta mautonta muka-wau-arkkitehtuuria (tyyliin drive-in mäkkärit ja Velj. Keskisen kyläkauppa Tuurissa), kulissielementtejä (à la irrallinen päätykolmio peittämässä näkymää ilmastointilaitteeseen; ditto @ Tuurin kyläkauppa), mutta keskimäärin pitäisin suomalaista postmodernismia varsin laadukkaana ja varsinkin postmodernismia edeltänyttä arkkitehtuuritonta rakentamista ja nykyistä jälkirationalismia parempana.
Kuvia postmodernismista tähän ketjuun.
Oulun koulun esikuvana oli professori Reima Pietilä, joka ei pitänyt itseään postmodernistina, vaikka hänen myöhemmistä töistään on löydettävissä enemmän postmodernistisia kuin modernistisia piirteitä.
Oulun koulu oli lyhyesti sanottuna aitouteen ja paikan alkuperäiseen luonteeseen (genius loci) pyrkivää, tutkiskelevaa ja kriittistä arkkitehtuuria, joka ei sanonut "ei" ornamentille tai kansallisromantiikalle. Kahdella sanalla: Oulun koulu = kriittistä regionalismia.
Muita postmodernismin alalajeja oli ainakin söpö pastellisävyjen ja puhtaiden geometristen muotojen (varsinkin kartioiden, sylinterien ja ympyröiden) runsas käyttö ja jopa turhien, mutta hauskojen yksityiskohtien lisääminen. Tätä sanoisin naivistiseksi postmodernismiksi, josta tykkäsin pienenä ja tykkään taas. Minusta kaikki päiväkodit ja alakoulut pitäisi vieläkin rakentaa näin, Carneval-keksipaketti- eli muumitalotyyliin.
Postmodernina aikana oli myös geometrista futurismia, josta parhaana esimerkkinä pitäisin Tampereen Koskikeskusta. Se on joka kulmasta vähän eri näköinen, vaikka onkin periaatteessa muutaman kahdeksankulmion muodostama mutteristo. Jos Koskari rakennettaisiin tänään, siitä todennäköisesti tulisi kasa suorakulmioita (vrt. naapuriin joskus rakentuva Ratinan kauppakeskus).
Arkinen postmodernismi varsinkin 80-luvun kerrostalorakentamisessa oli punatiiliset Pohjois-Leppävaara-/Länsi-Pasila-tyylin punatiilikerrostalot viistetyin parvekkein, ysärille tultaessa tyyli oli vaihtunut teräsparvekkeiseen uusfunkikseen Miami Vice-värein eli pastellivärit olivat tulleet rakentamiseen, mutteivät jäädäkseen.
Huonoimmillaan postmodernismi oli kaupallista, mutta mautonta muka-wau-arkkitehtuuria (tyyliin drive-in mäkkärit ja Velj. Keskisen kyläkauppa Tuurissa), kulissielementtejä (à la irrallinen päätykolmio peittämässä näkymää ilmastointilaitteeseen; ditto @ Tuurin kyläkauppa), mutta keskimäärin pitäisin suomalaista postmodernismia varsin laadukkaana ja varsinkin postmodernismia edeltänyttä arkkitehtuuritonta rakentamista ja nykyistä jälkirationalismia parempana.
Kuvia postmodernismista tähän ketjuun.