Klazu kirjoitti:Sinäänsä nuo Detroitin maisemat eivät ole niin poikkeuksellisia, vaan monessa Amerikan kakkos- ja kolmostason kaupungeissa pilvenpiirtäjäkeskusta päättyyy rupsahtaneisiin vanhoihin ja mataliin teollisuus- tai asuintaloihin. Ykköstasonkin kaupungeissa maisemat ovat aika karuja heti keskustojen ulkopuolella, mutta esimerkiksi New Yorkissa gentrifikaatio yltää jo todella kaukaisiinkin kolkkiin ja tämä rajapinta on kaukana.
Detroitin tapauksessa ehkä poikkeuksellista on miten paljon tästä rakennuskannasta on purettu kokonaan pois maisemaa rumentamasta ja jotta tuhopolttajat ja huumenarkkarit eivät työllistäisi palokuntaa ja poliisia, ja alueet pysyisivät turvallisempina. Aika karua jälkeä kyllä ilmakuvissa nähtynä.
Se hyvä puoli tässä voi kuitenkin olla, että asumiskustannusten ollessa naurettavan alhaalla, voi se houkutella hipstereitä ja muita nuoria ryhmiä, jotka voivat ajankuluessa palauttaa alueen trendikkyyden ja elinvoimaisuuden. Itä-Berliinikin oli todella karua muurin murruttua, mutta nyt Berliini on Euroopan trendikkäimpiä kaupunkeja. Samalla tapaa tolkuttoman kallis New York ja vastaavat ajavat vähätuloisia taiteilijoita ahtaalle ja kaupungista ulos. Se voi joskus vielä sataa Detroitin kaltaisten kaupunkien laariin. Tietty jonkinlainen perusturvallisuus näille alueille pitäisi ensin saada, mikä lienee Detroitin ongelma.
Detroitissa näyttäisi olevan lähinnä tyhjiä tontteja (purettua) sekä rappeutuneita omakotitaloja. Tässä on maineikas esimerkki nykyisestä "Urbam Decaysta" Jenkeissä, Camden, NJ.
Takaan, ettei varmasti ollut missään Itäblokin kaupungissa tällaista (maaseutu nyt on asia erikseen). Diktaattorit pitivät/pitävät huolen siitä, että kadut lakaistaan ja kaikki kiiltää ja on kukkien koristelemaa. Tekniikka sitten on myös asia erikseen. Elintaso oli matalampi kuin lännessä, mutta siisteydestä pidettiin aina huolta. Mummon mukaan Leninin patsas kiillotettiin päivittäin, aamuöisin vankeinhoito järjesti jalkakäytävien lakaisua jne. Ja useimmathan siellä kasvattivat em. vihanneksensa ihan itse pihallaan.
Ja Itäblokissa on ollut New York-linkkini näköistä vain pommitetussa Berliinissä 1940-1950-luvuilla. Syy: kaikkien ongelmaryhmien pakkaaminen vuosikymmenten ajan samaan mestaan (sekä tietty tahallinen raunioittaminen uuden rakentamiseksi; sitä harjoitettiin meilläkin laajasti keskustassa, mutta sitä tehtiin lähinnä tulevien teiden varsilla ja keskustan vieressä tai jos suunniteltiin vanhan rakennuskannan korvaamista uusilla "Projectseilla" (jotka epäonnistuivat jälleen samasta syystä - Ruotsi 2040?)).
Paloautot eivät uskaltaneet ajaa Bronxiin. Paloautot eivät uskalla ajaa tiettyihin osiin Malmötä, Göteborgia ja Tukholmaa... Pohjoismainen slummi pintakiiltää mitä taloihin tulee mutta laukaus tulee kadunkulman takaa. Toivottavasti meillä ei kehity samanlaisia ongelmia; mamuja on mielestäni Heösingissä aika hyvin hajasijoitettu eri kaupunginosiin Kalliosta Kontulaan. Useimmat rikokset tekevät kotoiset piripäät. Steissi asia erikseen. Mutta nämä piripäät kyllä sijoitetaan samoihin paikkoihin niin, että nämä paikat luovat nauhan Helsingin ympäri. Heitä ei tilastoida kuten maahanmuuttajia. Mitä tästä seuraa - suomalaista jengiammuskelua? Onneksi ei olla menty ainakaan vielä siihen.
Kyseessä on kuitenkin ollut 2 miljoonan asukkaan alue, joka on ollut kokonaan tuon näköistä! Ainakin vielä viime vuosikymmenen alussa. Eipä tarvinnut nykkiläisen matkata kauas nähdäkseen millaista on Afrikan kaupungeissa. NYCon hyvin mielenkiintoinen mesta.
