Monesti pienissä kaupungeissa todella laadukkaat esimerkit rajoittuvat siihen, että keskeiselle paikalle on tehty kävelykatu ja sen ympäristöön on panostettu (esim. valotolpat ovat hienompia ja torilla on taiteellisesti toteutettu katukiveys), mutta muuten keskusta on tyypillistä laakeaa ja harmaata taajamaympäristöä. Esimerkkeinä vaikkapa Kouvola tai Valkeakoski. Toki monessa tapauksessa arkkitehtuurissa alkaa jo olla mukavasti kerrostumia (ja tämähän vain paranee ajan myötä), ja jos pääkadun ulkopuoleltakin löytyy elämää, ympäristö voi olla ihan viihtyisäkin. Vaikkapa Kokkola vaikutti vivahteikkaalta paikalta, kun joskus tuli käytyä. Porvoosta puhumattakaan.
Alle 15 000 asukkaan suomalaiset taajamat ovat minusta kaupunkiympäristön estetiikan ja kaupunkirakenteen suhteen alikehittyneitä verrattuna vähänkin isompiin kaupunkeihin. Ja kehittyminen ottaa varmasti oman aikansa. Hätäilemällä ei sitä paitsi synnykään mitään hyvää. Hyvinä esimerkkeinä voisi tulla mieleen Toijala tai Vammala, joissa ei ole kävelykatua, mutta hidas ja viihtyisä pääkatu kuitenkin ja jopa jonkinlaista kulttuurielämää, museoita ja kirkkoja läheisyydessä, ja hyvin hoidettuja ulkoilureittejä myös vesistöjen rantamilla. Jos niitä pikku hiljaa kehittäisi kaupunkimaisemmiksi ja rakentaisi lisää juna-asemien välittömään läheisyyteen, niistä voisi tulla vaikka mitä. 1970-luvun rumuutta täytyy paikkailla toisaalla ja toisaalla panna hanttiin yhä vahvasti elossa olevalle kauppakeskus- ja ABC-villitykselle. Valkeakoskellakin porukka käy varmasti paljon Ideaparkissa, vaikka se on aika kaukana. Toki siellä on myös on kauppakeskus ihan keskustassa ja siellä on esimerkiksi hyvä paikallinen ei-ketjuravintolakin. Eivät kauppakeskukset eivät ole sinänsä mikään suuri saatana, joita pitää aina vastustaa. Niitäkin on niin erilaisia.
Talojen mataluus ei haittaa, jos talot ovat suunnilleen kadussa kiinni, on kadunvarsiliikkeitä, eivätkä autot pääse ottamaan yliotetta kadusta. Suurin ongelma ei silloin ole enää kaupunkirakenne. Varsinkin jossain Keravalla tai Hyvinkäällä tämä korostuu - nuo kaupungithan ovat oikeaoppisesti rakennettu tiivisti rautatieasemaan kiinni, palveluita on riittämiin ja ainakin Keravalla keskusta on tiivistynyt koko ajan, mutta vähän liian harmaata ja rumaa on, etenkin talvisin. Suurempi ongelma onkin arkkitehtuurissa. Minusta suomalaisen nykyarkkitehtuurin rumuutta liioitellaan selvästi, mutta kieltämättä aito ongelma on se että varsinkin keskeisillä paikoilla pitäisi vaatia enemmän laatua. Mutta monesti pienetkin yksityiskohdat auttavat ilman että yhtään uutta taloa tarvitsee välttämättä rakentaa: hyvä kunnossapito, jalkakäytävien leveyden oikea mitoittaminen, katumerkinnät ja kyltit, korotetut suojatiet, stressittömät liikennevalot tai ei valoja ollenkaan (eikä tarvitsisi painaa nappia), yksittäinen terassi johon on satuttu panostamaan, kukkaruukut ja istutukset, parkkipaikkojen vihermaisemointi (kun parkkipaikoja kuitenkin tarvitaan), kulkuyhteydet bussi- ja junapysäkeille ja bussikatosten siisteys, pyöräparkit... ja julkisivuihinkin saa minun puolestani tehdä ornamentteja.
Monesti esimerkit ovat vain puolittain onnistuneita. Esimerkiksi tässä kohtaa Kouvolassa on rakennettu kadun vasemmalle puolelle uusia perushyviä taloja ja on saatu aikaan viihtyisä puistobulevardi. Mutta liiketiloja ei vain noissa rakennuksissa ole, joten katu on vain läpikulkua varten. Koko kadun luonne muuttuu heti, jos siellä on edes kauppa, parturi tai lähiöpubi. Kyllä ne nyt ainakin pärjäävät, jos kaavoitus vain on muuten järkevää.
https://www.google.fi/maps/@60.871127,2 ... e0!5m1!1e4
Toijalaan on saatu aikaan kaupunkitunnelmaa mainitsemillani pienillä seikoilla. Harmi vain, että arkkitehtuuri on pitkälti tasoa "ruma matala laatikko".
https://www.google.fi/maps/@61.167726,2 ... e0!5m1!1e4
