Taloforum.fi

[HCB]

Ajattelin sohaista muurahaispesää, mutta toivon, että keskustelu täällä pysyisi asiallisena, eikä henkilökohtaisuuksiin mentäisi missään tapauksessa, eikä kenenkään ihmisarvoa täällä loukata.
Mutta asiaan: Pitäisikö Suomen kaavavalitusoikeutta muuttaa suuntaan tai toiseen?

Ovatko valitusten syyt tärkeämpiä kuin kaavahankkeiden taloudelliset hyödyt yhteiskunnallisesti ajatellen? Tällä tarkoitan sitä, että usein jopa vuosien pituisiksi venyvät valitusprosessit maksavat rakennuttajille ja yhteiskunnalle suuria summia rahaa (vai maksavatko?), vaikka valituksen läpimeneminen oikeusasteilla vaikuttaa lähtökohtaisesti epätodennäköiseltä. Ja usein valitusten takana voi olla yhden ainoan ihmisen mielipide vs. hanke+rahat+ihmisten työpaikat+hyöty.

Onko Suomi tässä mielessä liian ideologinen tällaisten kansalaisoikeuksien suhteen? Kansalaisoikeutta ei tässä pidä sekoittaa ihmisoikeuteen, joten älkää ymmärtäkö tätä kysymystä väärin.

Onko kenelläkään tietoa, miten muissa maissa, esimerkiksi naapurissamme Ruotsissa tomitaan vastaavissa tilanteissa?

[Enkoo]

Olen kansalais- ja kuntalaisoikeuksien ehdoton advokaatti.

Mutta joku raja.

Olen itse ajatellut kaavavalitusjärjestelmää, jossa kunnan jäsenellä (sekä luonnolliset että oikeushenkilöt) olisi vuodessa esimerkiksi 3–5 veloituksetonta kunnallisvalitusmahdollisuutta käytettävänä, jonka jälkeen jokaisen valituksen ottaminen käsittelyyn maksaisi tietyn summan (esim. 1000 €), jollei valittaja pysty esittämään, että valituksen kohteena oleva päätös vaikuttaa ilmeisen henkilökohtaisesti hänen oikeuteensa, etuunsa tai velvollisuuteensa. Tämän luulisi karsivan ainakin räikeimmät kunnallisvalituksen käyttömahdollisuudet pois, eli ns. valittaminen valittamisen ilosta voisi teoreettisesti laskea.

Tämä on kuitenkin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti arka aihe, josta ei pysty puhumaan asiallisesti, mutta josta kuitenkin juuri olisi pystyttävä puhumaan asiallisesti.

[grendy]

Toinen vaihtoehtohan on, jos ei haluta tähän valitusoikeuteen kajota, että eri oikeusasteisiin palkataan yksinkertaisesti lisää porukkaa töihin. Näin ei tarvitsisi odotella vuosia valmiita päätöksiä. Suomihan on saanut muutenkin jo noottia asiasta vaikkei nyt kaavoja nämä nootit ole koskenutkaan. Näin jokainen saisi valittaa ihan yhtä paljon kuin ennenkin mutta paperit eivät makaisi kuukausitolkulla jonkun pöydällä.

Myös useammin pitäisi kieltää valittaminen seuraavaan oikeusasteeseen. Kuitenkin suurin osa kaavavalituksista tehdään sen takia että joku ei vaan satu tykkäämään tietyn näköisestä asiasta.

[Sasu K]

Pitäisikö Suomen kaavavalitusoikeutta muuttaa suuntaan tai toiseen?

Vaitusoikeutta on jo muutettu, kun rajattiin, että valitusta ei saa enää automaattisesti korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn.

Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että viranomaisten päätöksistä voi valittaa ja että lainvoimaisen oikeuden päätöksen voi viedä valitustuomioistuimen ratkaistavaksi.

Ovatko valitusten syyt tärkeämpiä kuin kaavahankkeiden taloudelliset hyödyt yhteiskunnallisesti ajatellen?

Jos tarkastellaan rahallisesti, niin pääsääntöisesti eivät ole. Kysymys siitä, onko jokin syy tärkeämpi kuin yhteiskunnallinen taloudellinen hyöty, edellyttää arvoarvostelman tekemistä. Objektiivista vastausta ei ole, koska arvostukset vaihtelevat yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti.

Tällä tarkoitan sitä, että usein jopa vuosien pituisiksi venyvät valitusprosessit maksavat rakennuttajille ja yhteiskunnalle suuria summia rahaa (vai maksavatko?), vaikka valituksen läpimeneminen oikeusasteilla vaikuttaa lähtökohtaisesti epätodennäköiseltä.

Taloudellisesta toimeliaisuutta ja sen kautta saatavat verotuloja ei saada. Sijoituksille ei saada tuottoja.

Onko Suomi tässä mielessä liian ideologinen tällaisten kansalaisoikeuksien suhteen?

Vuonna 2000 tuli voimaan uusi maankäyttö- ja rakennuslaki, joka lisäsi osallistumismahdollisuuksia kaavaprosessin eri vaiheisiin. Eräänä tavoitteena oli valitusten vähentäminen. Uudistuksella ei ole ollut toivottuja vaikutuksia, mutta suunnitteluprosessit ovat muuttuneet raskaammiksi sekä ajallisesti että taloudellisesti - jonkinlainen demokratian paradoksi siis, hyvä tarkoitus kääntyi osittain itseään vastaan. Syytä on myös suunnittelupuolella. Vaikutusmahdollisuuksia ei koeta aidoiksi, jos osalliset kokevat, että heidän on mahdollista saada vain kosmeettisia muutoksia.

Kaavavalituksia käytetään kunnallispolitiikan välineenä, mikä ei ole niiden tarkoitus.

Grendy jo kommentoikin oikeuslaitosten resursseja. Hallinto-oikeuksien parempi resurssointi ja organisointi (esim. hallinto-oikeuden toimintojen suhteuttaminen ELY-keskuksiin nähden) nopeuttaisivat valitusten käsittelyä llman, että tarvitsee rajoittaa kansalaisoikeuksia. Ongelma on tiedostettu jo pitkään, mutta jostakin syystä ongelman ratkaiseminen ei tunnu kiinnostavan päättäjiä muutamaa poliittista puheenvuoroa enempää.

Pohtisin mahdollisuuksia rajata osallisen käsitettä. Jos Suomessa siirrytään suurkuntamalliin ja valitusoikeus on automaattisesti jokaisella kunnan asukkaalla, mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua?

Suomalaisten kaupunkien kehityksen toisen maailmansodan jälkeen voi rajata kolmeen vaiheeseen: 1. kaupunkien voimakas kasvu 2. esikaupunkien syntyminen 3. täydennysrakentaminen. Kolmanteen vaiheeseen siirryttiin 1990-luvulla. Se on poliittisesti kaikkein haasteellisin, kun jo melko valmiiseen ja pitkään muuttumattomana pysyneeseen kaupunkirakenteeseen tuodaan uutta.

Kaupunkikulttuuri on Suomessa uutta ja heikkoa. Myös yleissivistys on luvattoman heikkoa, vaikka PISA-vertailun kärjessä oltaisiinkin. Kaupunkisuunnittelulliset ratkaisut ovat tuskin koskaan pareto-tehokkaita, mutta tarkastelu on kasualistista. Poliittiset päättäjät on valittu katsomaan kokonaisuuksia, mutta heidän on helpompi myötäillä nimbyja. Sillä tavalla saa helpommin ääniä. Onneksi meillä on valistunut ja vähän korruptoitunut virkamieskunta.

[Clepe]

No tässä on ongelmana se, ettei ihmisiä kiinnosta kaavoitusasiat tarpeeksi aikaisessa vaiheessa. Ei ketään kiinnosta se kun niitä suuria strategioita maalaillaan ja toisaalta niihin vaikuttaminenkin voi olla hankalaa. Sitten kun takapihalla alkaa tapahtumaan niin alkaakin kiinnostamaan. Varsinkin jos ei itse hyödy hankkeesta, niin sitä kannattaa varmuuden vuoksi vastustaa. Mutta jos joku muukin hyötyy hankkeesta, niin voisiko tätä hyötyä jakaa?

Mun mielestä jos lähiöitä halutaan tiivistää, niin silloin on otettava jokin ihan uusi malli, jossa myös alueen asukkaat heti ja konkreettisesti hyötyvät lisärakentamisesta. Eli käytännössä niin että taloyhtiöt saavat osan myyntivoitoista tai vastaavaa.

Ongelma on myös se että vaikka kaavoitusta ja hankkeita ajettaisiinkin näennäisesti avoimesti niin suuria muutoksia ei asukkaat saa aikaan. Uskoa vie erityisesti Meri-Rastilaa koskeva OURCity-suunnitelman kohtalo. Vaikka asukkaat olivat valmiita tiivistämään itse kaupunginosaa, jotta rantaryteikkö saataisiin pelastetuksi, niin kaupunki runnoi tahtonsa läpi ja hylkäsi kyseisen ehdotuksen. Tällästä signaalia kaupungin nimenomaan ei pidä lähettää!

[RV]

Ongelma on ajassa; käsittelyihin sitä käytetään todella aivan liikaa. Muutenkin, olen sitä mieltä että äänestäessä tulee ihmiselle tehdä poliittisen tietämyksen testi. Täysin tietämättömän yksityisihmisen tahto ei saa estää tuhansien etuja.

[grendy]

Ongelma on ajassa; käsittelyihin sitä käytetään todella aivan liikaa. Muutenkin, olen sitä mieltä että äänestäessä tulee ihmiselle tehdä poliittisen tietämyksen testi. Täysin tietämättömän yksityisihmisen tahto ei saa estää tuhansien etuja.

Juu ja siis joku raja siihen syyhyn valittaa. Jos valitus on tyyliin "näkisin rakennuksen makuuhuoneen ikkunastani 200m päässä jos se rakennetaan, enkä tykkäisi siitä että se ikkunanäkymääni ilmestyisi koska se on eri värinen kuin muut talot" niin tuollaiset saisivat mennä silppuriin välittömästi.

[Janne_H]

Jonkinlainen sakkokäytäntö pitäsi ottaa käyttöön valittajille, jotka puhtaasti valittavat vain kiusanteoksi tai viivyttääkseen hankkeita. Eli kun oikeus toteaa valituksen aihettomaksi, voisi se samalla tutkia onko valitus tehty vain kiusantekona. Valittaja voisi tämmöisessä tapauksessa korvata vähintään oikeusprosessin kulut.

[RV]

Jonkinlainen sakkokäytäntö pitäsi ottaa käyttöön valittajille, jotka puhtaasti valittavat vain kiusanteoksi tai viivyttääkseen hankkeita. Eli kun oikeus toteaa valituksen aihettomaksi, voisi se samalla tutkia onko valitus tehty vain kiusantekona. Valittaja voisi tämmöisessä tapauksessa korvata vähintään oikeusprosessin kulut.

Tämä ei kuitenkaan korvaisi ajallisia menetyksiä; jokainen valitus vie aivan tuhottomasti aikaa nykyisellä järjestelmällä. Byrokraattinen systeemimme vaatii ylipäätänsä perinpohjaista muutosta.

[Janne_H]

Jonkinlainen sakkokäytäntö pitäsi ottaa käyttöön valittajille, jotka puhtaasti valittavat vain kiusanteoksi tai viivyttääkseen hankkeita. Eli kun oikeus toteaa valituksen aihettomaksi, voisi se samalla tutkia onko valitus tehty vain kiusantekona. Valittaja voisi tämmöisessä tapauksessa korvata vähintään oikeusprosessin kulut.

Tämä ei kuitenkaan korvaisi ajallisia menetyksiä; jokainen valitus vie aivan tuhottomasti aikaa nykyisellä järjestelmällä. Byrkokraattinen systeemimme vaatii ylipäätänsä perinpohjaista muutosta.

Ei tietenkään, sehän saattaisi jopa lisätä sitä. MUTTA se nostaisi kynnystä näiden aiheettomien valituksen tekoon.

[Purkki^]

Jotain pieniä nimellisiä sakkoja on jo jaettu.

Mielestäni paras keino olisi se, että valitus jätetään henkilökohtaisesti "haastattelu" tilanteessa. Eli ensin valittaja ilmoittaa halusta tehdä virallinen valitus. Jos aihe on vähääkään pätevä kutsuttaisiin valittaja henkilökohtaisesti kaavasta vastaavan luokse keskustelemaan. Jos haastattelutilanteessa ei ongelmaa saada ratkaistua olisi valittajalla sen jälkeen oikeus valittaa pidemmälle.

[Sasu K]

Hallinto-oikeus ei jaa sakkoja. Kyse on hallintolainkäytöstä. Jutun häviäjä joutuu usein maksamaan oikeudenkäyntimaksun.

Jos vastapuolena on julkisyhteisö, kuten kaava-asioissa kunta, valittaja voidaan poikkeustapauksissa määrätä maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos tuomioistuin katsoo tämän käyttävän väärin oikeusturvakeinoja. En osaa tarkallleen sanoa, kuinka paljon tätä mahdollisuutta on käytetty mutta näppituntuma on, että aika vähän.

Yleisesti ottaen kulujen maksattaminen valittajalla on hankala kysymys. Valittajat joutuvat eri arvoiseen asemaan sen mukaan, millaiset heidän taloudelliset resurssinsa ovat.

[Sasu K]

Mielestäni paras keino olisi se, että valitus jätetään henkilökohtaisesti "haastattelu" tilanteessa. Eli ensin valittaja ilmoittaa halusta tehdä virallinen valitus. Jos aihe on vähääkään pätevä kutsuttaisiin valittaja henkilökohtaisesti kaavasta vastaavan luokse keskustelemaan. Jos haastattelutilanteessa ei ongelmaa saada ratkaistua olisi valittajalla sen jälkeen oikeus valittaa pidemmälle.

Kaavoituksen osallistumis- ja arviointimenettely on tätä tarkoitusta varten.

[Jussi]

Valituskäytäntö on aina ihmetyttänyt minua. Minusta on selvä asia ettei kaavoituksella ja siihen liittyvällä rakennustoiminnalla saa loukata kenenkään oikeuksia tai esimerkiksi vahingoittaa jotain ekologisesti- tai kulttuurillisesti arvokasta kohdetta. Mutta se että tätä testataan tapauskohtaisesti oikeudessa ei kuulosta aivan järkitouhulta.

Minusta pitäisi olla riittävän selkeä lainsäädäntö siitä että mitä saa kaavoittaa ja rakentaa minnekin.. mikä estää esimerkiksi vanhan rakennuksen purkamisen ja mikä ei. Ihan selvät lainsäädännön asettamat säännöt joita sitten noudatetaan. Ei sellainen peli vetele että kaavoitetaan ja suunnitellaan ja sitten joku valittaa ja suunnitelmat menevät holdiin. Kukaan ei tiedä milloin hommat jatkuvat ja kukaan ei korvaa viivästymisestä aiheutuvia kuluja. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu sellainen ennakoitavuus että etukäteen on _mahdollista_ hoitaa kaavoitus ja muu suunnittelu niin ettei valituksia voi tulla.

Siis valitusoikeus pitäisi minusta olla vain silloin kun lakia on rikottu. Tavallaan tilanteen pitäisi nytkin kai olla näin, mutta lainsäädännön epämääräisyys aiheuttaa sen ettei valituksen kohde usein tiedä tehneensä mitään väärin.

[ultrix]

Pohtisin mahdollisuuksia rajata osallisen käsitettä. Jos Suomessa siirrytään suurkuntamalliin ja valitusoikeus on automaattisesti jokaisella kunnan asukkaalla, mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua?

Olisiko yksi vaihtoehto sellainen, että ainoastaan osallinen voisi tehdä hallintovalituksen ja muut joutuisivat tyytymään oikaisuvaatimuksiin & kunnallisvalituksiin.

Eronahan on siis se, että hallintovalitus tehdään hallintolainkäyttölain mukaan ja hallinto-oikeus voi muuttaa päätöksen valittajan eduksi, kunnallisvalitus voidaan ainoastaan joko kumota kokonaan tai pitää voimassa kokonaan.