Taloforum.fi

Wiredin toimituksessa ei olla taidettu nähdä (valta)merta edemmäs. Jätän omaan arvoonsa tuon listauksen vaikka ihan mielenkiintoisia kohteita paikoitellen siinä on.

veka kirjoitti: Antwerpenin satamakonttorista oli jo puhetta mm. Jätkäsaari-ketjussa. Tätäkin huimempi (ja varmaan kalliimpi) luomus on Hampurin sataman uusi Elbphilharmonie Hamburg. Rakennuksessa on konserttisali, hotelli, asuntoja ym. Sen on suunnitellut parivaljakko Herzog & de Meuron, jonka hotellisuunnitelma Katajanokan rantaan taannoin tyrmättiin. Suomalaisen arkkitehtuurin uusimpia saavutuksia edellä kartoittavassa luettelossa mainittu Jätkäsaaren Bunkkeri on aika vaatimaton esitys tässä kisassa. Onko siinä oikeastaan muuta kuin elementtiasuintalo betonikuution päällä?

Makuasioita toki, mutta ainakin SRV hehkuttaa tiedotteessaan arkkitehtuuritoimisto B&M:n Oy:n luomusta "ainutlaatuiseksi". Tokihan itse bunkkeri eli vanha betoninen osa edustaa jo itsessään hienoa, tinkimätöntä betoniarkkitehtuuria ja on hienoa, että se muutetaan uuteen käyttöön ja säilytetään alimpien kerrosten osalta uuden lasiosan alapuolella.

En kiellä, etteikö tuo Elbphilharmonie Hamburg olisi hieno luomus ja vähän aneemisiltahan nuo Bunkkerin hailakat havainnekuvat siihen verrattuna näyttävät. Toisaalta: Helsingissä on jo monta hyvää konserttisalia ja tällainen asuintalo tuskin noin näyttävää arkkitehtuuria tarvitsee. Hyvää, laadukasta perustekemistä, joka tässä tapauksessa nivoutuu kivasti myös alueen historiaan. Hienona yksityiskohtana nostaisin esille Bunkkerin 5. kerrokseen tulevan korttelipihan.

Jep. Olen itsekin yhä toiveikas ja optimistinen Bunkkerin suhteen. SRV:n havainnekuvissa talot näyttävät kummallisilta haamuilta, joista ei Erkkikään saa selvää. Jopa Kalasataman torneista ei vieläkään oikein tiedetä, miltä ne tulevat näyttämään. Ehkä Bunkkeristakin lopulta kuoriutuu komea ilmestys, josta helsinkiläiset voivat olla ylpeitä. Peukut pystyyn!

veka kirjoitti:Sen on suunnitellut parivaljakko Herzog & de Meuron, jonka hotellisuunnitelma Katajanokan rantaan taannoin tyrmättiin.

Reunahuomautuksena: parivaljakko kertoo verkkosivullaan, että heillä on töissä 40 ihmistä tittelillä "associate", 380 nimikkeellä "collaborator", ja lisäksi vanhempia osakkaita kolme herrojen Herzog ja de Meuron lisäksi. Parivaljakko ei aikanaan käynyt Helsingissä lainkaan ja epäilen, että kumpikaan ei itse kovin monta viivaa piirtänyt sen tymätyn ehdotuksen tiimoilta.

Liekö modernin arkkitehtuurin eräs virtaus myös rankka kustannuksien aliarviointi (poliittisista syistä?) tai muuten vain muista syistä tapahtuvat odottamattomat kustannusylitykset? BBC:n videon mukaan aiemmin mainittu Hampurin 2100 paikkainen konserttisali maksoi 876 miljoonaa euroa (10 kertainen summa alkuperäiseen arvioon verrattuna), kesti 9,5 vuotta rakentaa (6 vuotta pidempään kuin aiottu). Paikalliset lienevät kuitenkin tyytyväisiä, että akustiikka on huipputasoa ja rakennus on valmis, toisin kuin surullisenkuuluisa Berliinin lentokenttä.

Voi Saksa...

^ Kymmenkertainen budjettiylitys useimmiten, ja ilmeisesti tässäkin tapauksessa, kertoo projektin hallinnan katoamisesta enemmän kuin arkkitehtuurista. Hankkeen tekniset vaatimukset ja suunnitelmat muuttuvat kesken töiden, sopassa liian monta ja vaihtuvaa kokkia, jne. jne. Wiredin listalla toinen vastaava katastrofi on Calatravan suunnittelema terminaali Manhattanilla, jossa myös ongelmana oli tilaajapuolen eri organisaatioiden tempoileminen eri suuntiin. Lopullinen hintalappu viileät neljä miljardia.

Toki tuo mainittu 77 miljoonan budjetti Elbphilharmonie-hankkeen alussa vaikuttaa todella optimiselta lukemalta konserttitalolle, joka kuitenkaan ei koskaan ole ihan mikään vakiotuote. Käsittääkseni luvussa ei ole mukana kompleksiin rakennettuja asuntoja ja hotellia sun muuta, jotka pysyivät omassa budjetissaan paremmin.

Itselleni tulee näistä mieleen Lahden Sibeliustalo, joka vaikuttaa vertailussa halvalta kuin saippua - euroiksi muutettuna n. 20 miljoonaa valmistuessaan vuonna 2000. Toki sali on pienempi, julkisivu yksinkertainen ja talo tehtiin pikavauhtia ja sitä jouduttiin paikkailemaan, mutta silti. Akustiikka on rankattu huippujen joukkoon kautta maailman ja moneen kertaan, ts. semmoisenkaan ei tarvitse välttämättä maksaa satoja miljoonia. Tietty Sibeliustalon sali on perinteinen kenkälaatikkomalli, jollaisen suunnitteleminen on akustikoilla paremmin hallinnassa kuin Musiikkitalon ja Elbphilharmonien kaltaisten salien, eikä akustinen eristys varmaan ole yhtä mutkikas ja kallis kuin esim. Musiikkitalossa (koko sali tärinäeristetty perustuksista, eli jonkun jousi/elastomeerivirityksen päällä).

hmikko kirjoitti:Wiredin listalla toinen vastaava katastrofi on Calatravan suunnittelema terminaali Manhattanilla, jossa myös ongelmana oli tilaajapuolen eri organisaatioiden tempoileminen eri suuntiin. Lopullinen hintalappu viileät neljä miljardia.l

Tässä kannattaa muistaa että tuo neljä miljardiahan oli koko terminaalin hinta laitureineen ja aukion alla olevine kauppakeskuksineen, ei ainoastaan sen taideteoksen siinä aukiolla.

Päivän Hesarissa on hieno esittely Elbphilharmoniesta. ”Hampurissa ymmärretään, mitä talo tuo tullessaan. Yksin sen jälkeen kun ovet marraskuussa aukesivat sisään konserttitaloon, on kävijöitä ollut 500 000”, Hampurin pormestari hehkuttaa. Turismivetonaula vailla vertaa. Miten ihmeessä Helsingissäkin saataisiin päättäjät virkamiehistä valtuutettuihin ajattelemaan vähän rohkeammin?

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005042530.html

CityLife niminen kompleksi Milanossa. Zaha Hadid Architectsin (2004) käsiala on hyvin nähtävissä tässäkin rakennuksessa.


http://www.1843magazine.com

^Ensisilmäyksellä pidin kovasti rakennuksesta, mutta tarkempi tarkastelu saa aikaan pienoista ihmetystä. Jos nimenä on "CityLife", voisi olettaa elämääkin näkyvän jossakin, eikä vain massiivista muuria kadun puolella. Tylsä katu vielä vaikuttaa jatkuvan aika pitkälle eteenpäin, koska Zahaa on välttämättä pitänyt saada muutamankin korttelin edestä.

Hienoa orgaanishenkistä muotoilua, värien ja materiaalien käyttöä. Katu ja tukimuuri ovat tylsiä. Ehkä kun puuntaimet vähän kasvavat...

Milanon CityLife-alueesta oli jo vähän juttua Euroopan korkeimmat tornitalot -ketjussa. Siellä on paljon muutakin kuin nuo Hadidin konttorin asuintalot, eikä aluetta voi varmaan tylsyydestä ja näkymien muurimaisuudesta syyttää. Ehkä kuvauskulma katunäkymässä on vähän huono. Hadidin asuintaloryhmän lisäksi siellä on samanmoinen tamperelaisille tutun Libeskindin konttorin toteuttamana ynnä näiden kahden ja japanilaisen Isozakin komeat pilvenpiirtäjät, joista Libeskindin tornia ei vielä ole vissiin aloitettu. Ynnä muuta. Milanolaisittain kyseessä on normaalista umpikorttelisysteemistä poikkeava puistomainen alue.

Tuommoisen Hadidin asuintaloryhmän tai muuta yhtä upeaa olisi mielellään nähnyt Töölönlahden alueella niiden Lemminkäisen tekemien perustönöjen paikalla. Mikä ihme helsinkiläistä rakentamista oikein vaivaa nykyään? Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja -lautakunnassa ei kaiketi ole kunnianhimoa eikä intohimoa tehdä paraatipaikoillekaan juuri mitään mistä asukkaat voisivat olla ylpeitä.

Itselläni on tarkoitus tehdä ensi kesän lomareissu Milanoon ja sieltä Piemonteen. Jostain tuolta päin olisi kiva löytää vuokrakämppä, sillä siellä on muutakin modernia rakentamista.

Lontooseen rakennettavan holokaustimuistomerkin/museon tms. arkkitehtuurikilpailun ehdotukset on julkistettu.

https://competitions.malcolmreading.co. ... #shortlist

Mukana myös suomalaisedustus, Varsovan juutalaismuseolla holokaustisarjaan punnertanut Lahdelma & Mahlamäki. Kovaan seuraan ovat päässeet, mukana muun muassa Zaha Hadid Architects, Studio Liebeskind ja Foster+Partners.

Tällaiset muistomerkit ovat siitä mielenkiintoisia kohteita, että näissä päästään oikeasti näyttämään mihin arkkitehtuurilla pystytään, ilman että kauheasti tarvitsee miettiä budjettia tai muita maallisia rajoitteita. Esimerkiksi Zaha Hadid Architectsin ja Anish Kapoorin yhteistyönä syntynyt ehdotus koostuu massiivisesta meteoriittia muistuttavasta pronssiveistoksesta:



Lahdelma & Mahlamäki ovat pysyneet vähän maltillisemmalla linjalla, mutta kyllä tuo lasipalkeilla kannattettu lasikatto on aika cool:

Vavahduttavia töitä oikeastaan jokainen. Kannattaa tosiaan kahlailla linkin takaa löytyviä ehdotuksia. Oma suosikkini on kai Diamond Schmitt Architects -ryhmän suunnitelma. Kuitenkin (taas kerran) pysähdyin ajattelemaan, mihin joutuvat näistä toinen toistaan komeammista töistä ne yhdeksän, jotka eivät lopulta voita ja joita ei siis ainakaan toteuteta. Unohduksiin? Sama on tullut mieleen monen monta kertaa ennenkin. Esimerkiksi Helsingin Guggenheim-museokilpailun ehdokkaissa oli häikäisevän upeita rakennuksia vaikka kuinka paljon. Turhaa työtä?

Kokonaan toinen asia on, että maailmalla näitä holokaustimuseoita ja -muistomerkkejä alkaa jo olla lievästi sanottuna runsaasti. Rahoituspuoli ym. on kai helpompi järjestää kuntoon kuin vaikkapa Stalinin vainojen uhrien muistamisessa.

veka kirjoitti:mihin joutuvat näistä toinen toistaan komeammista töistä ne yhdeksän, jotka eivät lopulta voita ja joita ei siis ainakaan toteuteta. Unohduksiin? Sama on tullut mieleen monen monta kertaa ennenkin. Esimerkiksi Helsingin Guggenheim-museokilpailun ehdokkaissa oli häikäisevän upeita rakennuksia vaikka kuinka paljon. Turhaa työtä?

Luemma tuohon Lontoon kilpailuun on tullut ensimmäisessä vaiheessa 92 ehdotusta ja toiseen vaiheeseen kutsuttiin kymmenen. Yleensähän näissä lopulta lunastetaan voittajan lisäksi useampi muu työ rahan edestä. Tässä kilpailussa osallistujamäärät vaikuttavat vielä suht tolkullisilta ja arkkitehdit toki ovat tietoisia riskeistä kun kilpailemaan rupeavat.

Guggenheim-kilpailu vaikutti olevan propagandatarkoituksessa järjestetty niin, että saatii maksimimäärä ehdotuksia: kilpailu täysin avoin kautta maailman, ensimmäisessä vaiheessa minimaaliset vaatimukset suunnitelman esittämisessä ja Guggenheimin nimi porkkanana. Sikäli vissiin toimi, että maailmanennätysmäärä ehdotuksia saatiin ja varmaan ennätysmäärä palstamillimetrejä ilmaiseksi, ja myös vaikutelma avoimuudesta, kun säätiötä oli sen puutteeesta edellisellä kierroksella kritisoitu. Arkkitehtuurin kannalta harjoituksessa ei juuri ollut tolkkua, kun 1700 ehdotuksessa oli järjetön määrä aivan turhaa kuraa läpi kahlattavana. En sitten tiedä, miten hyvin kilpailijat perehtyivät rahoitustilanteeseen ennen kuin rupesivat töihin, mutta kyllähän minuutin googlettamisella pystyi havaitsemaan, että hanke oli jo kaatunut Helsingissä kerran aiemmin, rahaa rakentamiseen ei ollut luvattu, ja että Guggenheimeja oli mennyt myttyyn puoli tusinaa maailmalla ennen Helsinkiä.