Saksassa vietettyjen 2,5 vuoden aikana ei ole tullut käytyä katsomassa kuin yksi ottelu kaksi vuotta sitten (ehdottomasti pitäisi taas mennä), ja se näytti tältä. Ote blogistani toukokuulta 2007. Stadioni siis Dortmundin Signal Iduna Park. Kapasiteetti: 81 000.
Nyt on viimeinkin aika kertoa tästä täkäläisten kansallislajista, nahkakuulan jahtaamisesta. Jalkapallosta siis.
Olen tarkoituksella pidättäytynyt puhumasta aiheesta aiemmin, sillä olen halunnut tutustua siihen rauhassa ja yrittänyt oppia ymmärtämään sitä kiihkoa ja kansallista iloa, jota jalkapallo saksalaisille tuottaa.
Todetaan heti alkuun, että Suomessa helposti tehtävä tulkinta saksalaisten suhteesta jalkapalloon on sama kuin suomalaisten suhteesta jääkiekkoon. Tulkinta ei ole aivan metsässä, mutta täkäläinen suhde on huomattavasti suomalaisten jääkiekko rakkautta syvällisempää ja se ulottuu laajalle. Kun Suomessa lähinnä vuosittaiset MM-kisat herättävät kansassa tunteen paloa kahdeksi viikoksi (tai kunnes Suomi karsiutuu jatkosta), kiinnostaa Bundesliigan syksystä kesään jatkuva kausi koko maata. Lisäksi päälle pelataan erilaisia mestaruus cuppeja muita Euroopan maita vastaan ja aika ajoin myös olympia- ja maailmanmestaruudesta. Täällä siis kiinnostus lajia kohtaan on pitkin vuotta korkeaa, eikä se rajoitu vain menestyksen mukaan. Sellaisetkin seudut ja kaupungit, joilla ei ole omaa menestynyttä joukkuetta Bundesliigassa, fanittavat voimakkaasti läheisten kaupunkien menestyneitä joukkeita.
Bundesliiga on siis Saksan pääsarja ja sen kausi yltää syyskuusta toukokuun loppuun saakka. Yhteensä 18 joukkuetta pelaa 34 ottelua tasaisesti kahden viikon välein koko kauden ajan (välissä on vain pieni talvitauko). Joukkueita on pitkin Saksaa, tosin menneellä kaudella suurin osa joukkueista on läntisestä Saksasta. Borussia Dortmund on tietenkin oman kaupunkimme joukkue, mutta sen lisäksi Nordrhein-Westfaliasta Bundesliigassa pelaavat joukkueet Bielefeldistä, Mönchengladbachista, Aachenista, Leverkusenista, Bochumista sekä Gelsenkirchenistä. Näistä kaksi viimeeksi mainittua ovat Dortmundin rakkaimpia vastustajia, koska kyseessä on kolme naapurikaupunkia. Joukkueita on silti monia ja eri liiga tasoilla joukkueita pelaa jokaisesta vähänkään suuremmasta kaupungista.
Minä en ole mikään suuri jalkapallotietäjä tai edes kova fani, mutta aiheeseen on silti hieman pitänyt yrittää tutustua, jotta tätä villitystä ja hurmaa voisi ymmärtää. Heti kun saavuimme tänne elokuun lopussa, kuulimme yliopistolla tarinoita vain kuukautta aiemmin Saksassa pelatuista jalkapallon MM-kisoista, joka oli vuoden 2006 suurin urheilutapahtuma maailmassa. Kuulemamme mukaan koko Saksa oli villinä tuon kuukauden ajan, jolloin otteluita pelattiin pitkin maata. Dortmundkin oli kisakaupunkina ja otteluiden aikana täyden stadionin lisäksi kaupungin keskustaan pystytetyiltä jätti-screeneiltä otteluita seurasi kymmenien tuhansien ihmisten väkijoukot. Vaikka kisat olivat jo ohi saapuessamme, näkyi joka puolella yhä kisojen aikana tehtyä taidetta, maalauksia ja julisteita sekä eri maiden lippuja. Aluksi luulimme, että varsinkin Saksan lipun esillä pitäminen olisi saksalaisille amerikkalaisiin verrattava patriotismin merkki, mutta saksalainen ystävämme Jana kertoi meille julkisesta liputtamisesta ja lippujen kaikkialla roikottamisesta tulleen yleisesti "hyväksyttyä" tai ainakin ylpeydellä tehtävää vasta jalkapallon MM-kisojen aikana. Saksa siis heräsi tuolloin tuntemaan jonkin sortin suurta yhtenäisyyttä, vaikka maa ei ihan mestaruutta voittanutkaan (Saksa oli kolmas).
Jalkapallo siis yhdistää saksalaisia ja sen voi todeta joka pelipäivä kaupungin ravintoloissa ja kuppiloissa sekä tietenkin stadionilla. Pelejä ei katsota useinkaan yksinään kotona vaan kavereiden kanssa keräännytään olutterasseille istumaan satapäisinä laumoina ja kannustamaan kotijoukkue voittoon television kautta. Tai sitten lähdetään stadionille, tosin kaikki halukkaat eivät otteluihin useinkaan mahdu. Bundesliiga on katsojatilastoiltaan Euroopan seuratuin urheiluliiga ja jalkapalloa näkeekin niin televiossa kuin lehdissäkin koko ajan. Televisiossa se vaatii tosin maksullisen kanavapaketin ostamista, mikä varmasti edesvaikuttaa päätökseen lähteä katsomaan "ilmaiseksi" lähikuppilaan. Digitalisoitumisen kautta nykyään on mahdollista nähdä kaikki pelipäivänä käytävät matsit yhteensä yhdeksällä digi-kanavalla(!). Lehdistössä jalkapalloa käsitellään päivittäin ja on uskomatonta miten niinkin harvoin kuin kerran kahdessa viikossa pelattavasta lajista riittää uutisoitavaa käytännössä joka päiväksi. Jutut ovat syvällisiä analyysejä tilanteista ja myös kaikki pienikin siihen liittyvä uutisoidaan. Pelaajat ovatkin suuria kuuluisuuksia ja heidän tekemisiään seurataan tarkasti.
Borussia Dortmund on sangen hyvin menestynyt joukkue, joka on kolmesti voittanut Bundesliigan; viimeeksi kaudella 2001-2002. Joukkue pelaa pääsponsorinsa mukaan nimetyllä Signal Iduna Parkilla (aiemmin Westfalenstadion), josta lisärakennettiin MM-kisoja ennen Saksan suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin stadioni. Stadioni on valtava kompleksi ja sinne mahtuu noin 81 000 katsojaa. Vaikka se ei olekkaan ihan Euroopan suurin (suurin sijaitsee Milanossa ja olemme Niinan kanssa nähneet sen siellä käydessämme etäältä), on Dortmundin stadionin keskimääräinen katsojamäärä koko Euroopan korkein. Keskimäärin kotiottelussa on katsojia noin 73 000 ja kuluneella kaudella koko kauden katsojamäärä on 1,24 miljoonaa. Luvut ovat valtavia, kun miettii että monesti loppuun myytyyn otteluun änkeää melkein koko Jyväskylän väestö! Vastaavaa yleisömäärää ei voi kokea missään muussa urheilutapahtumassa ja paikan koon ymmärtää kun miettiin että Hartwall Areenalle mahtuvan vaivaiset 10 000 ja Helsingin Olympiastadionille 40 000 katsojaa.
Stadion sijaitsee meidän asunnolta vain 500m päässä kehätien toisella puolen, mutta koko kauden aikana emme ole saaneet Niinan kanssa aikaiseksi käydä jalkapallo-ottelussa. Asialla alkoi jo olla kiire, sillä viimeinen kotiottelu tällä kauden pelattiin eilen 13.5.. Niinpä rohkaisimme mielemme ja ostimme liput kaksi viikkoa sitten pelattuun Borussia Dortmund - Frankfurt Eintrach otteluun. Onneksemme saimme liput, sillä tämäkin ottelu myytiin loppuun ennen pelipäivää. Lippuja otteluihin voi ostaa netistä ja faniliikkeistä aina kuukauden verran ennen ottelua. Suositut pelit myydään loppuun todella nopeasti, eikä menekkiä vähennä edes tällaisten pelien 20%:lla korotetut hinnat. Yleisesti ottaen ottelua pääsee katsomaan Saksassa sangen halvalla, hintojen ollessa paikoista riippuen 10-60€. Halvimmat ovat seisomapaikkoja tosifanien katsomossa, mutta me maksoimme kummatkin 32€ istumapaikoista hyvällä näkymällä stadionin yläosassa. Hinnat ovat halpoja muihin maihin verrattuna ja kuulemma Englannin Valioliigassa lipuista saa helposti pulittaa 50€.
Lippuja varatessa meitä mietitytti ostaa liput sangen läheltä vierasfaneille varattuja paikkoja. Tilanne on kuitenkin se, että todellisille faneille (koti- ja vierasjoukkueen) on varattu katsomon osat stadionin vastakkaisilta laidoilta ja muilla paikoilla istuu sekalaista porukkaa. Toki väki on aina eniten kotijoukkueen väreihin pukeutuvaa, mutta ainakaan me emme huomanneen mitään pahaa henkeä eri joukkueen kannattajien välillä. Ottelut ovat koko kansan juhlaa ja väkeä on paikalla vauvasta vaariin, joten sekavasta poppoosta ei pysty erottumaan. Pukeutumisella jomman kumman joukkueen väreihin ei silläkään pysty juurikaan erottautumaan vaan silloin vasta sulautuukin muuhun yleisöön. On uskomatonta, miten ainakin 90%:ia katsojista pukeutuu joukkueiden väreihin. Perinteisimpiä tuotteita ovat pelipaidat ja erityisesti kaulaliinat. Kaulaliinoja on saatavissa joka joukkueen monissa väreissä ja tosi fanilla on lukuisia kaulaliinoja kiedottuna ranteisiin sekä kaulan ympäri. Fanitavaraa on kyllä monenlaista ja keskustan asialle vihkiytyneissä liikkeissä näkee aivan kaikkea mahdollista; säästöpossuja, hammasharjoja, sukkia, mukeja, istuinpehmustimia, hiirimattoja, kyniä, leivänpaahtimia (joka paahtaa leipään joukkueen logon!) jne jne. Lista on loputon.
Fanitavaraa myydään valtavasti ja niistä sekä sponsorisopimuksista tulevat suurimmat rahavirrat joukkueille. Otteluiden lippujen osuus on vain muutamia kymmeniä prosentteja rahavirrasta. Rahaa silti tarvitaan paljon, koska huippupelaajat maksavat miljoonia. Suuresta fanimäärästä huolimatta Dortmundin joukkue on taistellut viimeiset vuodet taloudellisissa ongelmissa, jotka juontavat kuulemani mukaan juurensa kalliisiin pelaajakauppoihin joitakin vuosia sitten. Tilanne on paranemaan päin, mutta tosiasia on, että jalkapallojoukkueet pyörittävät suuria talouksia ja niillä onkin hulppeita kiinteistöjä mm. täällä Dortmundissa.
Otteluun kannattaa lähteä ajoissa, sillä sisään pääseminen kestää jonkin aikaa. Valtavassa massatapahtumassa joutuu kaikkialle jonottamaan, joten malttia on syytä olla. Itse huomasimme, että todella vikkelä kannattaa olla varsinkin puoliajalla, jos meinaa hankkia lisää juotavaa. Stadionille ei saa oikein mitään viedä mukanaan, joten juomat yms. on pakko ostaa sieltä. Hinnat ovat arvaten korkealla, vai miltä kuulostaa 9 euroa kahdesta puolen litran colasta? Hintaan kuitenkin liittyy 1,5 euron pantti isosta muovimukista, jonka palauttamalla rahan saa takaisin. Ovelasti joka mukissa on eri pelaajan kuva, joten monihan kerää näitäkin ja rahaa jää kassaan jälleen varmaan ihan mukavasti.
Itse ottelun aikana paikallaan istutaan (tai seistään) ja ottelua seurataan. Siirtyminen ees-taas on hankalaa ja ahdasta, joten liikkumista kannattaa odottaa puoliajalle. Jalkapallossa pelattavat kaksi kertaa 45 minuuttia kuluvat kuitenkin nopeasti ja koko peli on kahdessa tunnissa ohi. Ainakin meistä aika tuntui kuluvan vikkelästi. Vaikka kyseinen päivä oli helteinen (+27 astetta), on Signal Iduna Park katettu koko katsomon osalta, joten aurinko ei grillaa kuin alimpia rivejä. Sade puolestaan ei haittaa katsojia ollenkaan, mikä on hyvä. Kentälle on kaikkialta hyvä näkymä ja vaikka istuimme sangen ylhäällä (ehkä 100. rivi noin 150:stä), näki pelitilanteet hyvin. Toki miehet ovat aika pieniä kentällä, mutta yllättävän hyvin peliä pystyy seuraamaan. Ja jossei ihan joka tilannetta näy, kertoo katsomon kohina kyllä tilanteen kulusta. Meteli stadionilla onkin valtava, joten jos kova ääni ahdistaa, kannattaa korvatulpat ottaa mukaan. Musiikki soi tauoilla todella lujalla ja pelin aikana parhaimmillaan 81 000:sta ihmisestä syntyvä kannustushuuto on erityisesti maalien syntyessä jotain sanoin kuvaamatonta.
Katsomamme peli päättyi hyvin 2-0 Dortmundille, joten saimme seurata mukavaa kotiottelua. Huonommin kulkevien pelien aikaan voi katsomoissa joskus joutua varomaan lentävää kaljaa sekä currywurstia. Kertoipa eräs saksalainen, että jotkut ottavat tämän vuoksi sateenvarjon mukaansa otteluun. Tunnelma oli kuitenkin hyvä, vaikkakin hieman jännittynyt, sillä alkukauden todella kehnosti pelannut Dortmund oli nyt kovasti kirimässä paremmille sijoituksille. Huonoimmillaan joukkue kävi toiseksi viimeisenä, mistä kaupungissa syntyi paniikki. Eihän oma joukkue voi pudota toiseen liigaan! Kaupungilla käynnistettiin suuri Dortmund-hengen nostatusprojekti ja loppukauden pelit ovatkin olleet loppuunmyytyjä. Pelit ovat petranneet huomattavasti ja nyt ennen viimeistä ottelua näyttäisi siltä, että Dortmund voi sijoittua jopa kuudenneksi tällä kaudella. Erityisen hyvin peli on kulkenut joukkueen erotettua kauden alussa kaksi kertaa valmentajansa ja kolmannen miehet otettua joukkue hallintaansa.
Vaikka Dortmund ei menneellä kaudella huippusijoille ylläkkään, on melkein-naapurikaupunki Gelsenkirchenin Schalke 04 -joukkue puolestaan pelannut historiansa kautta. Viimeeksi 49 vuotta sitten mestaruuden voittanut joukkue on killunut koko kauden liigan kärjessä ja sekös on luonut kovia jännitteitä naapureiden kesken. Niin kovia, että eilisen Dortmund - Schalke ottelun aikana kaupungissa oli mellakkavaroitus. Liigan tilanne on edennyt Schalken osalta niin kutkuttavaksi, että jos se voittaisi Dortmundissa, se voittaisi kauden mestaruuden. Dortmundilla puolestaan ottelussa ei ole kiinni suuria sijoituksensa suhteen, mutta kuten paikallislehtemme uutisoi: "Hauptsache, die Blauen werden nicht Meister!", eli pääasia on, että "sinisten" ei anneta voittaa mestaruutta! Dortmundiin olikin saapunut jopa 20 000 Schalken kannattajaa ottelua seuraamaan. Tilanteiden kärjistymisen välttämiseksi poliisi oli varustautunut peliin todella järeästi. Poliiseja oli paikalla ehkä jopa sata autollista, joista kymmenet olivat lainassa eri puolilta maakuntaa. Joukkueiden tosifanien pääjoukkoa ei annettu edetä stadionille omaan tahtiinsa vaan ihmisten siirtyminen toteutettiin kaupungin pääkatuja pitkin kahtena suurena ryhmänä. Keskustan kadut olivat suljetut ja sivukadut vuoratut poliiseilla koko reitin rautatieasemalta stadionille.
Meille tämä kaikki tuli yllätyksenä, sillä lähdimme päivällä normaalisti kaupungille. Satuimme vahingossa kävelemään suljetulle kadulle, kun joku Dortmundin fani tuli vastaan sanoen pian perästään tulevan tuhansia "sinisiä" (schalkelaisia). Ja niinhän sieltä tulikin. Poliisiautojen vetämänä nelikaistaista katua pitkin valuin valtava ehkä 15 000 ihmisen joukko. Se oli hieman pelottavaa ja suosiolla väistimme erääseen oviaukkoon. Tunteet ja uhoaminen oli kovaa ennen peliä ja yksittäisiä Dortmundin faniryhmiä huuteli ja soitteli musiikkia kadun varren talojen ikkunoista. Yhdeltä sivukadulta huudettiin myös jotain ja heti oli 50 schalkelaista ryntäämässä perään. Poliisi oli kuitenkin heti valmiina ja tilanne ei päässyt jatkumaan. Mutta se kuitenkin kuvaa hyvin, miten tärkeä asia tämä kahden verivihollisen ottelu on.
Joukkio meni menojaan ja me kävelimme keskustaan pitkin roskaista ja hylättyä katua. Menimme syömään ravintolaan, jossa myös katsoimme pelin ekat 30 minuuttia. Ekaa kertaa koimme täpötäyden faniravintolan tunnelman ja ei tuota voi kuvailla kuin hyväksi. 30 minuutin jälkeen ajoimme metrolla stadionille, mutta kuten aiemmin olemme todenneet on stadionin seutu yllättävän tyhjä pelien aikana. Sadat poliisit vain lueskelivat lehtiä autoissaan ja söivät nakkikioskeilla. Jatkoimme siis kotiimme. Peli päättyi Dortmundin yllätysvoittoon 2-0, mikä saattoi merkitä Schalkelle katkeraa mestaruuden menetystä. Lähdin vielä itse ottelun jälkeen katsomaan ottelun jälkeisiä tunnelmia, mutta kaikkialla oli sangen rauhallista. Poliiseja oli edelleen kaikkialla, mutta faneja valui noin tunnin ajan rauhallisen tasaisena virtana kohti kotejaan. Yhdessä vaiheessa poliiseille tuli joku isompi hälytys ja palokuntakin meni ohitseni. Tämä lienee ollut Hesarin nettisivuillakin uutisoidun pienen joukkotappelun hetki, mutta täkäläinen media ja poliisi ainakin uutisoi ottelun olleen jopa normaalia ottelua rauhallisempi. Asiaan kuitenkin vaikutti ehdottomasti poliisin hyvä varustautuminen ja fanien marssitus eri reittiä ja aikaa stadionille. Suomen suurtapahtumista eroten täällä on myös aina otteluiden aikaan ilmassa kaksi poliisin helikopteria, joilla tilannetta pystytään seuraamaan. Hurja tunnelma sekin omalla tavallaan.
Varmasti tuo eilinen ottelu olisi ollut ihan mieletön nähtävä, mutta siihen ei ollut mitään mahdollisuutta saada lippuja. 81 000 lippua kun olivat menneet käytännössä heti myyntiin tultuaan. Mutta mukavaa silti, että ehdimme ainakin yhdessä ottelussa kokemaan tämän urheilujuhlan tunnelman (sitä se meinaan on!). Eli ehdottomasti Saksan vierailullaan kannattaa harkita jalkapallo-ottelussa käymistä. Vaikka ei lajista mitään tietäisi tai siitä pitäisi, ovat ottelut sellaisia massatapahtumia, että Suomessa ole koskaan vastaavaa.
Jalkapallo on siis todella tärkeä asia saksalaisille ja vaikka siihen liittyykin joskus väkivaltaisuuksia ovat ne hyvin hyvin pienen osan aiheuttamia. Suurin väki otteluissa on ihan normaalia väkeä, perheitä ja vanhuksia, eikä otteluissa vallitse paha henki vaan hyvä tunnelma. Muut lajit eivät Saksassa puolestaan saa oikein mitään uutistilaa. Jääkiekon MM-kisoista ei ole kirjoitettu sanaakaan ja eilen olleista Euroviisuistakaan ei ole ainakaan meidän nähden kirjoitettu mitään. Veikkaanpa, että eilinen meni aika monen saksalaisen luona jännittävää pelipäivää juhliessa ja Euroviisujen seuraaminen jäi pahemman kerran väliin...
Jalkapallosta tulee varmaan myöhemminkin irtonaisia asioita kerrottua, mutta tässä oli nyt tiivistetysti omaan kokemaani perustuva näkemys jalkapallosta Saksassa. Seuraavan kerran teemaviesti jostain muusta aiheesta.
Valmiina peliin, kotijoukkueen väreihin pukeutuneena:
Paikoiltamme oli sangen hyvä näkymä kentälle:
Peli pyörii:
Kuvassa ehkä Lohjan asukasmäärän verran porukkaa:
Kotifanien kansoittamassa eteläkatsomossa (seisomakatsomo) on pienesti tungosta. Erotappa tästä väestä yksittäinen ihminen:
Osa vierasfanien nurkkauksesta:
Stadion nähtynä tv-tornista. Näkyy muuten lentokonekorkeuksiin asti ihan hyvin:
Tyypillisen urheilukuppilan fanikatsomo: