”Mikään yksittäinen voima ei ole muuttanut jääkiekkoa niin perustavalla tavalla kuin eurooppalaisen pelityylin nousu”
- JÄÄKIEKKOANALYYTIKKO JA ENTINEN NHL-VALMENTAJA HARRY NEALE
Kanadalaisille ja muillekkin tuli 1970-luvulla suurena shokkina, että neuvostoliittolaiset olivat hyvin lyhyessä ajassa kehittäneet täysin uuden, vähääkään liioittelematta vallankumouksellisen tyylin pelata jääkiekkoa. He eivät tyytyneet matkimaan muiden peliä, vaan ikäänkuin purkivat lajin alkutekijöihinsä ja rakensivat sen alusta saakka uudelleen. Pelin totuttujen elementtien täysin uudenlaisesta yhdistelemisestä ja aivan uusien, muualla kiekkoilevassa maailmassa entuudestaan täysin tuntemattomien palikkojen lisäämisestä syntyi omintakeinen neuvostoliitolainen pelityyli, joka tulevina vuosina ja vuosikymmeninä mullisti tavat pelata, harjoitella ja ajatella jääkiekkoa.
Tieteellisesti kehitetyn pelityylin keskeisin pelipaikka oli vanha CSKA areena Moskovassa vuodelta 1964.
Pelin merkittävin kehittäjä Anatoli Tarasov oli analyytikko ja teoreetikko, joka suhtautui pelin kehitystyöhön kuin matemaattisen yhtälön tai tieteellisen tutkimusongelman ratkaisemiseen. Hän etsi jatkuvasti uutta tietoa ja ahmi kaikki käsiinsä saamansa jääkiekkoa käsittelevät kirjat ja lehtiartikkelit. Hän kehitteli tuoreita näkökulmia lajiin lukemalla laajasti liikuntatieteellistä kirjallisuutta ja keskustelemalla muiden lajien asiantuntijoiden kanssa. Hän uskoi pystyvänsä näkemään pelin uudella tavalla ja viemään sen pidemmälle kuin mihin lajin emämaassa Kanadassa oli pystytty.
Erikoisen näköinen Sokolniki-areena on myös neuvostoajalta.
Jääkiekon saralla neuvostoliittolaiset olivat kiistattomasti edistyksellisiä soveltaessaan lajiin ateistisesta viitekehyksestä johdettua tieteellistä sosialismiaan. Vladimir Bukovski kertoo toisenlaisen ja vähemmän kunniakkaan esimerkin siitä, millaisiin käytännön sovelluksiin tieteellisen sosialismin pohjalta päädyttiin. Neuvostoliiton psykiatrian asiantuntijoiden tehtäväksi annettiin kehittää diagnoosi, jota voitaisiin soveltaa Neuvostoliiton toisinajattelijoihin. Oletuksen mukaan kukaan ei voinut perustellusti suhtautua kriittisesti neuvostojärjestelmään, joka oli rakennettu ”tieteellisen sosialismin” varaan ja jota siksi pidettiin edistyksen ja humaanisuuden airuena. Niinpä toisinajattelijoiden täytyi kärsiä jostakin erikoisesta mielisairaudesta. Neuvostoliiton psykiatria kehitti taudinmäärityksen, jonka mukaan on olemassa piilevä muoto skitsofreniaa, jolla ei ole muita oireita kuin kriittisyys neuvostojärjestelmää kohtaan. Mielisairaalaan suljetulla toisinajattelijalla oli vain yksi tapa päästä vapaaksi: hänen tuli myöntää olevansa sairas. Tätä pidettiin merkkinä tervehtymisestä.
Dialoginen pluralismi pyrkii torjumaan tällaista totalitarismia sekä tieteessä että yhteiskunnassa. Sen mukaan tarvitaan avointa keskustelua, jossa perustavat uskomukset ja niiden pohjalta avautuvat perustelut avataan kaikkien nähtäväksi ja arvioitavaksi. Erimielisyyttä ei ratkaista toisinajattelijoiden hiljentämisellä vaan avoimessa kriittisessä keskustelussa.
Tekstilähteet:
- Punakone ja vaahteranlehti (2014)
-Tiedekeskustelun avoimuuskoe (2010)
Kuvalähteet:
http://www.yamoskva.com/node/34795
https://img01.rl0.ru/afisha/1500x-/dail ... 510b7f.jpg