- 03.08.16 23:15
#83682
Niin jos minun näkökulmaani kysytään, nähdäkseni rakennussuunnittelussa loppukäyttäjän (tilaajan, maksajan) valta suunnittelun lopputulokseen on hyvin suuri, lähes 100%. Suunnittelu on kuitenkin palveluammatti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen kerrostaloasukkaan jokainen toive tulisi aina toteutettua. Eikä rivitaloasukkaankaan. Ja yksi palvelus jonka arkkitehti asiakkaalleen myy (jos asiakas sellaista haluaa), on auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa. Monesti suunnitteluprosessi on luopumista, kaikkea hyvää ei yhteen kohteeseen voi saada, tavoitteet täytyy asettaa tärkeysjärjestykseen. Omilla päämiehilläni on paljonkin hiljaista tietoa, ja sellainen tilannehan on suunnittelijalle hyvin hedelmällinen.
Kaupunkisuunnittelu onkin kuitenkin aika paljon erilaista: loppukäyttäjiähän ovat kaikki kaupunkilaiset. Eli kompromissin tekemisen tarve on vielä suurempi, mutta kuitenkin taidan olla sitä mieltä, että useimmissa onnistuneissa kaupunkimiljöissä on yleensä melkoisen vahva "arkkitehtoninen intentio" eli idea taustalla. Mun nähdäkseni nykyään on käytössä monenlaista menetelmää kuntalaisten hiljaisen tiedon keräämiseksi, onnistunut lopputulos edellyttää kuitenkin aina jonkinlaista synteesiä. Ja se taitaa olla suunnittelijan hommaa?
Toki täytyy kyllä todeta, että iso osa siitä "yleisestä mielipiteestä" on kuitenkin epätietoa: tietämättömyyttä, väärinkäsityksiä, perehtymättömyyttä ja henkilökohtaisia mieltymyksiä.
Eli siinäpä sitä on puuhaa suunnittelijoilla. Joka tapauksessa, myyntiin ja käyttöön, loppukäyttäjää houkutteleviksi ja heille hyödyllisiksi kaikki asunnot ja ainakin liikerakennukset ainakin yritetään suunnitella.
Mitäsääkysyitkään?
PS. tuohon Fingerporiin voisin vaan todeta, että suomalaisen lähiölaatikkotyylin pääarkkitehteja olivat Mauno Koivisto ja Armas Puolimatka. Eli ei varsinaisesti rakennussuunnittelun ammattilaisia. Rakennuslehdessä oli melko tyhjentävä artikkeli aiheesta, voitte googlata sen (lukeminen vaatinee kirjautumisen). Eli tuollaista hyvinvoivaa, pujopartaista ja baskeripäistä, piippua polttelevaa ja ruutuelementti-lähiölaatikoista haaveilevaa arkkitehtia ei ehkä kuitenkaan koskaan tainnut olla olemassa.