- 27.04.06 00:34
#5064
Metropoli-fiilis on mielestäni riippuvainen kolmesta elementistä, joista ensimmäinen jo pystyy luomaan sen ilmapiirin -- kaupungin eläväisyydestä (ihmisten monipuolisuus, määrä, erilaisten palveluiden kirjava tarjonta). Tähän pilvenpiirtäjät eivät juuri tuo mitään ekstraa.
Kaupungin tiivis kaupunkirakenne on toinen seikka, joka taasen ei riipu rakennusten korkeuksista.
Kolmannes tekijä voisi olla kaupungin monipuolisuus, jonka osana on alueena arkkitehtooninen puoli. Tähän pilvenpiirtäjät ja tornitalot voivat tuoda vaihtelua, mutta ne ovat vain seikka muiden joukossa.
Paras tapa saada Helsinkiin metropolimaisuutta on elävöittää kantakaupunkia entisestään. Siinä on aika hyvin onnistuttukin vuosikymmenen aikana. Verratkaa katukuvaa ja eri vuorokauden aikojen elämää 1995 ja 2006.
Keilaniemestä on tulossa tämän tornitalon myötä *the* korkeiden talojen klusteri. Kerrosalamäärien perusteella kysyntään verrattuna stadiin ja pk-seudulle mahtuisi vaikka kuinka monta tornitaloklusteria, eikä tämä tornitaloprojekti ole Aviapolikselta tai Keski-Pasilalta mitenkään pois. Verrattuna "tavalliseen matalaan" business park-toteutukseen, tämän tai minkään muun suomalaisen tornitalon käytettävä kerrosala ei ole mitään ihmeellistä luokkaa.
Huh, tulipa pitkä. Lontoon reissu vain opetti niin selvästi miten pilvenpiirtäjät ovat tietyllä tavalla "yks ja hailee" metropolin luomisessa. Silti, tämän Hartelan projekti ansaitsee kiitosta - ja paljon.
En nyt väitäkkään muuta, mutta, jos Pääkaupunkiseutu haluaa "metropolisen" ilmeen niin se tarvitsee pilvenpiirtäjäklusterin kantakaupungin tuntumaan, tästä ei pääse mitenkään eroon.Tästä olen kyllä itse aivan eri mieltä. "Metropolinen" ilme ja ilmapiiri tulee aivan vallan muusta kuin korkeista rakennuksista, vaikka ne auttavatkin siinä oikeanlaisiin elementteihin yhdistettynä. Lontoo ei menettäisi tunnelmastaan yhtään mitään, jos City tai Canary Wharf lakkaisivat olemasta. En myöskään usko, että Torre Agbar luo Barcelonaan sen tietyn fiiliksen. Vastaavasti kaiken kuulemani perusteella Liettuan Vilna on melko kylämäinen, vaikka siellä onkin Baltian maiden ehkä upein siluetti. Sitä voi kaupunkina verrata Riikaan, jossa on vain muutama tornitalo eikä Saules Akmens + Preses Nams -yhdistelmä juuri ole kunnollinen tornitaloklusteri, mutta kantakaupunki on Helsinkiä aavistuksen isompi ja arkkitehtuuriltaani yhteneväinen. Kun Vilna on hiljainen ja perifeerinen, Riika on "Baltian Pariisi".
Metropoli-fiilis on mielestäni riippuvainen kolmesta elementistä, joista ensimmäinen jo pystyy luomaan sen ilmapiirin -- kaupungin eläväisyydestä (ihmisten monipuolisuus, määrä, erilaisten palveluiden kirjava tarjonta). Tähän pilvenpiirtäjät eivät juuri tuo mitään ekstraa.
Kaupungin tiivis kaupunkirakenne on toinen seikka, joka taasen ei riipu rakennusten korkeuksista.
Kolmannes tekijä voisi olla kaupungin monipuolisuus, jonka osana on alueena arkkitehtooninen puoli. Tähän pilvenpiirtäjät ja tornitalot voivat tuoda vaihtelua, mutta ne ovat vain seikka muiden joukossa.
Paras tapa saada Helsinkiin metropolimaisuutta on elävöittää kantakaupunkia entisestään. Siinä on aika hyvin onnistuttukin vuosikymmenen aikana. Verratkaa katukuvaa ja eri vuorokauden aikojen elämää 1995 ja 2006.
Keilaniemestä on tulossa tämän tornitalon myötä *the* korkeiden talojen klusteri. Kerrosalamäärien perusteella kysyntään verrattuna stadiin ja pk-seudulle mahtuisi vaikka kuinka monta tornitaloklusteria, eikä tämä tornitaloprojekti ole Aviapolikselta tai Keski-Pasilalta mitenkään pois. Verrattuna "tavalliseen matalaan" business park-toteutukseen, tämän tai minkään muun suomalaisen tornitalon käytettävä kerrosala ei ole mitään ihmeellistä luokkaa.
Huh, tulipa pitkä. Lontoon reissu vain opetti niin selvästi miten pilvenpiirtäjät ovat tietyllä tavalla "yks ja hailee" metropolin luomisessa. Silti, tämän Hartelan projekti ansaitsee kiitosta - ja paljon.
We shape our cities, then they shape us. -Winston Churchill