veka kirjoitti:hmikko kirjoitti:Toi on kyllä aika eksoottinen määritelmä pysähtyneisyydelle. 70-luvun elementtikausi oli varmaan nopein ja radikaalein muutos rakentamisessa, mitä Suomessa on koettu. Oma lisänsä siinä vielä öljykriisit, jotka toivat äkkikäännöksen energiankulutuksen ja liikenteen suunnittelun suhteen. Siitä olen samaa mieltä, että arkkitehtuuri kärsi rajusti, kun se alistettiin elementtituotannolle.
Totta kaikki. Elintasohan on viimeisten 50 vuoden aikana parantunut millä tahansa mittarilla aivan valtavasti. Määrällisesti. Pysähtyneisyyden vuosikymmenillä pysähtyivät luovuus mm. taiteissa ja hyvän laadun vaaliminen aineellisessa tuotannossa. Sekä Suomessa että muissa maissa.
Rakentamisessa Suomi tuntuu jämähtäneen monia muita maita pahemmin noiden aikojen jälkimaininkeihin. Suomesta tuli tuolloin suurten ja keskitettyjen järjestelmien ja projektien luvattu maa, ja rakentamisessa se näkyy yhä oikein selvästi. Aiheeseen liittyen, esimerkiksi: Suomessa ei ole monta firmaa, jotka kykenevät edes haaveilemaan REDIn kokoisten projektien toteuttamisesta. Tai Pasilan keskuksen. Tai Keilaniemen tornien.
Sori vielä offi mutta seitkytluku on kyllä tuottanut erittäin anteeksipyytelemätöntä rakentamista. Hervanta, sisäministeriö, Kouvola, Havukoski... Muutos tuli infrarakentamisessa kuten nyt kun lamassa ollaan ja taas luullaan ettei autoa ikinä käytetä enää ja SKDL eli nykyinen Vas-Vihr nousivat valtaan näinä downshiftausvuosikymmeninä. Varmaankin seisarin lopusta kasarin puoleenväliin oli se pysähtyneisyyden aika, kuinkas sitten infran kanssa kävikään
Näyttävistä rakennuksista voi tätä vuosikymmentä kiittää (Lipposellahan on joku korkean rakentamisen kammo niin ei ysärillä-2000-luvun alussa oikein mitään tullut).
viisi-kuusikymmenluvut olivat sitä "avaruusaikaa". Harmi että Suomi vaurastui juuri näiden Tuomiojien noustua valtuustoon vasta. Muuten olisi omat Sergelintorit ja Vapaudenkadut...