- 15.10.19 21:21
#98692
Tämmöinen twiitti osui silmään LKH-ryhmästä: https://twitter.com/ruosteripa/status/1 ... 34625?s=20
"Havainnekuva ja todellisuus"
Noin yleisesti en arvosta nillitystä havainnekuvista juurikaan. Niitä pitää osata lukea siinä kuin pohjapiirustuksiakin, ja tiedostaa, mistä suunnittelun vaiheesta on kyse ja mitä kaikkea ei ole vielä päätetty. Tässä kyseenomaisessa tapauksessa kumminkin kulminoituu aika selvästi pari helmasyntiä. Suomessa ihan aikuisten oikeasti ei osata nykyään suunnitella ja rakentaa miellyttävää ostoskatua, jossa kansa nauttisi terassilla hengaamisesta. Siis nauttisi ainakaan esteettisesti, toki juottolan terassilla istutaan vaikka missä. Oikeasti hienoja tapauksia on, mutta ne ovat järjestään peräisin ajalta ennen autoilua varten tehtyä liikennesuunnittelua.
Oma lukunsa on näiden esittäminen havainnekuvissa. Redin suunnitteluvaiheessa tuolta keskuksen läpi menevältä kadulta poistettiin raitiotie ja sen pysäkit. Ratikan kääntösilmukka siirrettiin kulkemaan viereisen korttelin ympäri. Samalla tuon katetun kadun idea muuttui oleellisesti, joukkoliikennekadusta tuommoiseksi jalankulkutunneliksi. Renderi on näköjään vaiheesta, jossa raitiotie oli jo poissa. Kuvaan on saatu Jan Gehlin termillä sanottuna runsaasti "unspecified public life"a, eli tietokoneen nappulaa painamalla syntyviä, elämästään nauttivia terassiasiakkaita ja pasteerailijoita. Ts. suunnittelijoilla on tämmöinen ajatus ollut, mutta sitten käytännössä ei tehdä mitään sen toteuttamikseksi. Ikään kuin kenelläkään ei olisi mitään empiiristä havaintoa siitä, millainen on kiva terassi ja sen ympäristö. Tehdään viisitoista metriä leveä teräsbetonitunneli ja ihmetellään, että kah, ei ne istukaan siellä kaffilla. Ja sitten taas painetaan tietokoneen napista lisää julkista elämää seuraavaan projektiin.
(Gehl on kirjoittanut ohjekirjan siitä, millainen se kiva ja väkeä vetävä paikka on, ei tarvi tehdä omaa tutkimusta.)
"Havainnekuva ja todellisuus"
Noin yleisesti en arvosta nillitystä havainnekuvista juurikaan. Niitä pitää osata lukea siinä kuin pohjapiirustuksiakin, ja tiedostaa, mistä suunnittelun vaiheesta on kyse ja mitä kaikkea ei ole vielä päätetty. Tässä kyseenomaisessa tapauksessa kumminkin kulminoituu aika selvästi pari helmasyntiä. Suomessa ihan aikuisten oikeasti ei osata nykyään suunnitella ja rakentaa miellyttävää ostoskatua, jossa kansa nauttisi terassilla hengaamisesta. Siis nauttisi ainakaan esteettisesti, toki juottolan terassilla istutaan vaikka missä. Oikeasti hienoja tapauksia on, mutta ne ovat järjestään peräisin ajalta ennen autoilua varten tehtyä liikennesuunnittelua.
Oma lukunsa on näiden esittäminen havainnekuvissa. Redin suunnitteluvaiheessa tuolta keskuksen läpi menevältä kadulta poistettiin raitiotie ja sen pysäkit. Ratikan kääntösilmukka siirrettiin kulkemaan viereisen korttelin ympäri. Samalla tuon katetun kadun idea muuttui oleellisesti, joukkoliikennekadusta tuommoiseksi jalankulkutunneliksi. Renderi on näköjään vaiheesta, jossa raitiotie oli jo poissa. Kuvaan on saatu Jan Gehlin termillä sanottuna runsaasti "unspecified public life"a, eli tietokoneen nappulaa painamalla syntyviä, elämästään nauttivia terassiasiakkaita ja pasteerailijoita. Ts. suunnittelijoilla on tämmöinen ajatus ollut, mutta sitten käytännössä ei tehdä mitään sen toteuttamikseksi. Ikään kuin kenelläkään ei olisi mitään empiiristä havaintoa siitä, millainen on kiva terassi ja sen ympäristö. Tehdään viisitoista metriä leveä teräsbetonitunneli ja ihmetellään, että kah, ei ne istukaan siellä kaffilla. Ja sitten taas painetaan tietokoneen napista lisää julkista elämää seuraavaan projektiin.
(Gehl on kirjoittanut ohjekirjan siitä, millainen se kiva ja väkeä vetävä paikka on, ei tarvi tehdä omaa tutkimusta.)