Itäisellä Rantakadulla, Auransillan ja Myllysillan välillä, ei ole ollut pyöräteitä. Siellä on ajeltu kadun eteläreunassa, teatterin ja tulevan musiikkitalon puolella olleella jalkakäytävällä. Kadun toisella puolella ei jalkakäytävää ole ollutkaan, se on ollut täynnä autoja arkipäivisin. Illalla on tullut paremmin tilaa. Autojen pysäköintiaikaa ei ole rajoitettu.
Jalankulku on ollut jokirannassa jalkakäytävällä jota harva jalankulkija käyttää, jalankulkijat ovat käyttäneet asfaltoitua kaistaa jalkakäytävän vieressä, joka näkemykseni mukaan on ajateltu lähinnä pyöräilijöille ja pyörätuolien jne. käyttäjille. Napinaa on kuulunut sekä jalankulkijoilta että pyöräilijöiltä, eikä rantareitti ole toiminut. Ainakaan pyöräilijöiden näkökulmasta. Kaupunki päättikin uudistaa Itäisen Rantakadun ja rakentaa yksisuuntaiset pyöräkaistat molemmille puolille katua ja ranta jäisi kokonaan jalankulkijoille. Auransillan ja Myllysillan välistä katuosuutta on nyt tehty toista vuotta ja itse olen paneutuneemmin seurannut Auransillan pielessä olevan kesäkahvilan kohdan tapahtumia - Paavo Nurmen patsaan kohdilla. Varsinainen katuosa oli pengerretty siinä kohtaa pari- kolme metriä korkeammalle ja jyrkähkö rinne pensaineen on laskeutunut asfalttipaanan ja jalkakäytävän tasalle. Pyöräilijöille on valmistumassa oma väylä kadun tasalle ja alempi jalkakäytävätaso tarkoitettu puhtaasti jalkaisin liikkuville.
Alueella on ollut runsaat sata vuotta sitten höyrylaivasatama ja maan alla on vanhaa kulttuurikerrostumaan, siksi siellä tehtiin Turussa niin tyypillistä arkeologista kaivuuhommaa. Ohi mennessäni otin sieltä kuvia epäsäännöllisesti, kun rinnettä kaivettiin auki ja tänä vuonna kun tukimuurin verhoilua alettiin tekemään. Tukimuurin verhoilu alkaa olla loppusuoralla.
Vähän historiaa ja muutama vanha valokuva.
Turun ylinen höyrylaivasatama, ulkomaansatama, on ollut itäisellä puolella. Aurajoen länsiranta ei tällä kohdalla ole paljoa muuttunut. Nykyinen Turun kaupungintalo ei vielä tuolloin ollut kaupungin eikä valtuuston istuntosali, vaan seurahuone, ravintola ja tanssisali. Rakennus oli alkuperäisessä Charles Bassin suunnittelemassa muodossaan. Talo valmistui 1812 Suomen silloisen pääkaupungin seurahuoneeksi. Kaupungin haltuun se tuli 1878 ja muutettiin tyylisuunnaltaan uusrenesanssin mukaiseksi, jollainen se on nyt edelleen.
Valokuva: J. Reinberg 22.06.1876.
Uudempi valokuva, ennen vuotta 1907 jolloin uusi Auransilta valmistui. Tässä vielä vanha silta joka sittemmin paloi. Ei kuvaajatietoja.
Ei kuvaajatietoja. Valokuva 1960-luvun alku. Kuvassa vesibussi Satumaa lähdössä saaristoon.
Paikka välittömästi Auransillan/Kaskenkadun jälkeen satamaan päin. Alueen suunnitelmapiirustus.
20 elokuuta 2023. Maat rinteestä on poistettu ja alta löytyi entinen vanha ja hieno graniittinen tukimuuri.
24.syyskuuta 2023. Arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt kellariholvi. Lattia on kivetty. Lähistöllä sijaitsi keskiajalla Pyhän Olavin luostari, tämä ei varmaankaan kuitenkaan liity luostariin.
24. syyskuuta 2024. Tukimuuri on valettu ja viimeistely, graniittiverhoilu alkanut.
Seuraavana päivänä ohi mennessäni oli toinen kerros ladottavana.
7. lokakuuta 2024
18 .lokakuuta
3. marraskuuta ylempää katutasolta. Tässä tulee kulkemaan pyörätie jatkossa. Toivottavasti sen löytävät sekä pyöräilijät että skuuttarit ja lopettavat jalkakäytävällä kiitämisen!
25. marraskuuta, eli tänään.
Katsotaan ensi kesänä vähän valmiimpana...