Taloforum.fi

[urbaanin keskustelun mekka] Suomen johtava rakentamisaiheinen valokuvaus- ja keskustelusivusto.

Mikä on Taloforum?

Avatar
Tekijänä veka
#98582
Miksi taas tällainen haamukuva, josta ei oikein saa selvää, miltä talo tulee näyttämään? Oli miten oli, Art Hotel on ehkä taas vaihteeeksi muuttunut paremman näköiseksi. Edellisen version (ja sitä edeltävän) kuva löytyy Jätkäsaari-ketjusta toukokuulta 2018.

viewtopic.php?t=657&start=1230

Nyt olisi kuitenkin jo korkea aika ryhtyä töihin eikä vain piirtelemään uusia taiteellisen näköisiä kuvia. Jätkäsaaressa on muutenkin jo liikaa rakennushankkeita, joita ei ole saatu ollenkaan liikkeelle. Tyhjäksi jämähtäneitä tontteja on eri puolilla saarta.
Tekijänä hmikko
#98729
Ensimmäinen hybridirakennus, jos ei lasketa viimeksi kuluneita 200 vuotta.

Rakennuslehti: Entisen työvoimatoimiston paikalle ”Helsingin ensimmäinen hybridirakennus"

Senaatti-Kiinteistöt järjesti tontinluovutuskilpailun Haapaniemenkatu 4:ssä sijaitsevasta tontista.

Voittajaksi Skanskan ja Anttinen Oiva Arkkitehtien ehdotus Vannas.

Haapaniemenkadulla Helsingin Kalliossa on aiemmin sijainnut 1970-luvulla rakennettu valtion virastotalo. Se purettiin vuonna 2017. Rakennuksessa on sijainnut muun muassa työvoimatoimisto.

Kilpailun tavoitteena oli löytää tontin käytölle uusi kaupunkikuvallisesti ja arkkitehtonisesti korkeatasoinen, toteuttamiskelpoinen ratkaisu sekä sille toteuttaja ja uusi omistaja. Kilpailun voittaneen suunnitelman pohjalta valmistellaan tontille asemakaavan muutos.

[...]

Kuva
Tekijänä Pyöröovi
#98730
Ekaksi pienenä sivuhuomiona havainnekuvaan on tungettu aika mielettömät määrät ihmisiä. Tuskin paikka nyt Elielinaukioksi muuttuu yhden rakennuksen myötä.

Hyvä saada lisää monikäyttöisiä rakennuksia, jotka osoittavat suomalaisen rakentamisen siirtyvän vähitellen pois yhteen ainoaan tarkoitukseen suunnatuista kolosseista. Rakennuslehden juttu selvästi osoittaa, että modernismin aikakausi on saanut monikäyttöisen rakennuksen kuulostamaan jotenkin vallankumoukselliselta ajatukselta.

Valitettavasti vanhat ideat yhdistettynä triplamaisiin laatikkomaisiin linjoihin tekevät silti rakennuksen arkkitehtuurista kovin ongelmallista: käyttäjän on ainakin havainnekuvan perusteella vaikea hahmottaa eri toimitilojen sijainteja. Jälleen kerran rakennuttajan säästeliäisyys tuo tärkeälle paikalle kovin kömpelöltä näyttävän kokonaisuuden, jonka yksitoikkoinen julkisivu kääntää selkänsä ympäristölleen.
veka peukuttivat tätä
Avatar
Tekijänä Metropolitan
#98732
Tämä Haapaniemenkadun projekti sai minut pohtimaan Kallion, Sörnäisten ja Hakaniemen suunnalla tapahtuvaa muutosta yleisemmin. Alueelle on muutamien vuosien kuluessa kehittymässä uusi kaupunkikuvallinen kerrostuma näkyville paikoille joukkoliikennereittien varrelle, esimerkiksi Siltasaarenkadulle, Kaarlenkadulle ja tietysti Hakaniemenrantaan.

Kallion seutu on mielikuvissani yhdistelmä vanhoja ja karun pelkistettyjä, toki kauniita, kivitaloja sekä hieman kulahtaneita 60- ja 70-luvun taloja. Perinteikäs työväen kaupunginosa on nykyisin leimallisesti Helsingin tärkein ja tunnetuin gentrifikaatiota läpikäyvä alue. Ennen Kalliota Punavuori miellettiin tärkeimmäksi gentrifikaation suomalaiseksi ilmentymäksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana gentrifikaation voisi kuitenkin katsoa päättyneen Punavuoressa. Kaupunginosa on leimallisesti eliittialue, asumisen hintataso käytännössä sama kuin viereisessä vanhan rahan Ullanlinnassa, ja vilkas yökerhotoimintakin päättyi Iso Roballa. Samaan aikaan Kallioon on perustettu uusia trendikkäitä yökerhoja ja alueella on vaihtoehtokulttuurin identiteetti. Voisi sanoa keskiluokkaistumisen ajaneen Punavuoren muuttamaan Kallioon.

Kalliossa asumisen hintataso on viime vuosina noussut lähelle Pitkänsillan eteläpuolisia hintoja, mistä voisi päätellä gentrifikaation alueella lähestyvän loppuvaiheitaan. Gentrifikaatio on kuitenkin tyypillisesti useiden vuosikymmenien prosessi, joten aivan heti edullisempaa ruokaa ja olutta nauttivat hipsterit eivät ole Kallion kaduilta katoamassa. Kalliossa on paljon pieniä asuntoja, ja osin suomalaisen asumistukijärjestelmän myötä myös pienituloisemmilla, kuten opiskelijoilla, on mahdollisuus asua suositummilla alueilla. Nämä rakenteelliset seikat hidastanevat Kallion nykyisen kulttuurin syrjäyttämistä keskiluokan ostovoimalla. On myös syytä olettaa, että moni Kalliolle yhä tyypillisemmistä keski-ikäistyneistä keskiluokkaisista on entinen nuori hipsteri Kalliosta.

Nämä Kallion seudun rakennusprojektit ilmentävät kuitenkin tätä muutosta, ja niitä tullee lisää lähivuosina. Alueella on paljon peruskorjausikään tullutta rakennuskantaa, joka rakennettiin puukortteleiden tilalle 1900-luvun puolivälin jälkeisen suuren maaltamuuton aikaan. Erityisesti aikakauden toimistorakennukset ja matalammat sivurakennukset ovat otollisia purkavalle uudisrakentamiselle. Purkamisen kynnystä madaltaa se, että taloihin ei ole kiinnytty samalla tapaa kuin asuinrakennusten koteihin. Tulevaisuuden Kallion katukuvassa näkyykin yhä useammin alueen hintatason mukaisesti korkealuokkaisia uudisrakennuksia, kuten myös laadukkasti peruskorjattuja kohteita, jotka osaltaan vähitellen muovaavat mielikuvaa työväen kaupunginosasta arvoalueeksi. Pidän tätä tyypillisenä kehityksenä vaurastuvassa kaupungissa.

On kiinnostavaa pohtia, missä on uusi Kallio. Vanhoja, urbaaneja sekä työväenluokkaisia kaupunginosia ei riitä Helsingissä loputtomiin. Vallilan, Alppilan ja Pasilan suunta on luonnollinen jatkumo, mutta alueella on jo nyt käynnissä Kallion kanssa samankaltainen kehitys, ja erityisesti Vallilaa ja Alppilaa voi pitää osana itäisen vanhan kantakaupungin henkistä yhteisöä. Pasilaa ja Teollisuuskadun ympäristöä kehitetään lähivuosina voimakkaasti, ja tulevaisuudessa aluetta määrittävät uutuuttaan kiiltävät keskustatoiminnot. Tämä tuskin on uusi hipsterialue, ainakaan samalla tavalla kuin Kallio on nykyisin. Onko ylipäätänsä mahdollista, että johonkin lähiöön muodostuisi sielultaan gentrifikaatioalueen kaltainen paikka, onhan ilmiö leimallisesti urbaanin korttelikaupungin juttu. Tämä jää nähtäväksi.

Pohdinnallani en tarkoita, että vastustaisin kaupungin muuttumista tai pitäisin sitä huonona asiana. Päinvastoin, odotan innolla, millaisiksi uudet, kehittyvät alueet muotoutuvat. Jatkuva muutoksen tila on osa suurten kaupunkien kiehtovuutta. Kaupungeissa on toki historian ja identiteetin kannalta erityisen arvokkaita paikkoja ja näkymiä, joita on perusteltua suojella. Kaikki tietävät esimerkkejä Helsingistä. Rajanveto on joskus vaikeaa. On kuitenkin syytä havaita, että nämä uudisrakennukset symboloivat sen Kallion hidasta katoamista, jonka kaduilla saamme vielä hetken kulkea, vaikka suurin osa rakennuksista pysyykin paikallaan. Arvostakaamme kaupunkia, sen paikkoja ja henkeä ajassa ja hetkessä, silloin kun ne ovat.
veka, jfo, James peukuttivat tätä
Avatar
Tekijänä veka
#98738
”Voittanut ehdotus kunnioittaa alueen arvokasta arkkitehtuuria uudella komealla tavalla. Ehdotus on myös tuore tulkinta alueen toiminnallisesta luonteesta. Hienoa että juuri Vilhonvuoreen ollaan saamassa Helsingin ensimmäinen hybridirakennnus”, kehuu Vannas-voittajaehdotusta kilpailun tuomaristossa ollut Helsingin kaupungin kaavoitusarkkitehti Perttu Pulkka.

Hybridirakennukseksi kutsutaan tiedotteessa rakennusta, jossa on liiketilaa, toimistoa, hotelli ja asuntoja.
Tosiaan, vai että Helsingin ensimmäinen hybridirakennus. Joka "kunnioittaa alueen arvokasta arkkitehtuuria uudella komealla tavalla." Eikä kunnioita, sanon. Sopii tarkistaa vaikka Mapsin katunäkymästä. Toki tämä on selvä parannus verrattuna tässä viimeksi olleeseen tummaan möhkäletaloon, mutta näin hieno paikka olisi ansainnut jotain paljon viimeistellympää, vanhaan kaupunkikuvaan paremmin istuvaa, kun taas kerran oli mahdollisuus. Nyt on tyydytty tuttuakin tutumpiiin simppeleihin ikkunariveihin elementtilaatikossa. Voi harmi.

Metropolitan kirjoitti: 21.10.19 09:32 On kuitenkin syytä havaita, että nämä uudisrakennukset symboloivat sen Kallion hidasta katoamista, jonka kaduilla saamme vielä hetken kulkea.
Juurikin näin.
Tekijänä Pyöröovi
#98740
Metropolitan kirjoitti: 21.10.19 09:32 Ennen Kalliota Punavuori miellettiin tärkeimmäksi gentrifikaation suomalaiseksi ilmentymäksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana gentrifikaation voisi kuitenkin katsoa päättyneen Punavuoressa. Kaupunginosa on leimallisesti eliittialue, asumisen hintataso käytännössä sama kuin viereisessä vanhan rahan Ullanlinnassa, ja vilkas yökerhotoimintakin päättyi Iso Roballa. Samaan aikaan Kallioon on perustettu uusia trendikkäitä yökerhoja ja alueella on vaihtoehtokulttuurin identiteetti. Voisi sanoa keskiluokkaistumisen ajaneen Punavuoren muuttamaan Kallioon.
Gentrifikaatio kulkee monessa aallossa, eikä se suinkaan ole mielestäni Punavuoresta päättymässä. Pikku Roba ja Kaartinkaupunki ylipäänsä ovat Punavuorta lähempänä äärimmäisen siistittyä aluetta, joka alkaa olla todella mauton ja tylsä. Punavuori on vielä täynnä ahdingossa olevia pikku putiikkeja pullollaan mitä kummallisempia tuotteita, joiden olematon kysyntä selvästi ilmentää alueen olevan edelleen muutoksen kourissa. Toki viihdetoiminta on päättynyt ja hintataso on huima, mutta edelleen Punavuori on leimallisesti aika likainen ja sotkuinen verrattuna Ullanlinnaan ja varsinkin Eiraan.

En toki muuten kiistä mainion viestisi huomioita. Gentrifikaatio on osoittautunut kovin väistämättömäksi voimaksi, jonka muutokset herättävät herkästi suuria tunteita. Tärkeää olisikin mielestäni muistaa, että lopulta ihmisten hyvinvoinnin kuuluisi aina olla ensisijaisesti ohjaamassa rakennetun ympäristön tulevaisuutta.
Avatar
Tekijänä veka
#98742
Pyöröovi kirjoitti: 21.10.19 22:27 Punavuori on vielä täynnä ahdingossa olevia pikku putiikkeja pullollaan mitä kummallisempia tuotteita, joiden olematon kysyntä selvästi ilmentää alueen olevan edelleen muutoksen kourissa.
Tämä on kyllä aivan loistava luonnehdinta. Mutta onneksi näitä ahdingossa olevia putiikkeja on yhä keskustassa joka suunnalla lukuun ottamatta aseman, Erottajan ja Kauppatorin välillä olevaa turistialuetta. Mekin haemme yhä pikkuiset hakaneulat Yrjönkadulta Diana-puiston kohdalla olevasta nappikaupasta. Vieressä on tarunhohteisen Sound Centerin liiketila, jonka näyteikkunasta pölyt pyyhittiin viimeksi edellisellä vuosituhannella. Pikku Roban antiikkisesta sähköliikkeestä löytyy juuri niitä juttuja, joista ei netissä ole mitään mainintaa. A. Pischowin postimerkkiliike Kasarmikadun paraatipaikalla Natsan vieressä on pysäyttänyt kulkuni kainalonkorkuisesta lähtien. Vaihtuvuus näissä pikkutiloissa on toki suurta, mutta aina tuntuu löytyvän uusi yrittäjä toiveineen. Henki kuitenkin säilyy hyvin, vähemmän tilitoimistoja, enemmän kaikkea kummaa. Punavuoren puolella on erinomaisia uusia kuppiloita ja leipureita, jopa unkarilainen makkaratehtailija. Eniten harmittaa eläväisen Kapteeninkatu-Korkeavuorenkatu -valtasuonen monien liiketilojen joutuminen asuntovälittäjien käsiin. Niitä on asettunut tuonne jo lähemmäs kymmenen. Apteekinkin valtasivat.
Pyöröovi, Metropolitan, jfo peukuttivat tätä
Avatar
Tekijänä Metropolitan
#98743
Pyöröovi kirjoitti: 21.10.19 22:27 Gentrifikaatio kulkee monessa aallossa, eikä se suinkaan ole mielestäni Punavuoresta päättymässä. Pikku Roba ja Kaartinkaupunki ylipäänsä ovat Punavuorta lähempänä äärimmäisen siistittyä aluetta, joka alkaa olla todella mauton ja tylsä. Punavuori on vielä täynnä ahdingossa olevia pikku putiikkeja pullollaan mitä kummallisempia tuotteita, joiden olematon kysyntä selvästi ilmentää alueen olevan edelleen muutoksen kourissa. Toki viihdetoiminta on päättynyt ja hintataso on huima, mutta edelleen Punavuori on leimallisesti aika likainen ja sotkuinen verrattuna Ullanlinnaan ja varsinkin Eiraan.

En toki muuten kiistä mainion viestisi huomioita. Gentrifikaatio on osoittautunut kovin väistämättömäksi voimaksi, jonka muutokset herättävät herkästi suuria tunteita. Tärkeää olisikin mielestäni muistaa, että lopulta ihmisten hyvinvoinnin kuuluisi aina olla ensisijaisesti ohjaamassa rakennetun ympäristön tulevaisuutta.
Punavuori on muutoksessa, toisaalta niin on koko kantakaupunki ja muukin Helsinki. On oma pohdinnan aiheensa, missä määrin kysymys on Punavuoren kohdalla kaupungin yleisestä vaurastumisesta ja kasvusta, missä määrin alueelle luonteenomaisesta keskiluokkaistumisesta, siis väestörakenteen ja toimintojen muutoksesta. Kaupungin kasvu ja vaurastuminen sekä alueiden väestörakenteen ja toimintojen muutos kytkeytyvät toki toisiinsa. Esimerkiksi Punavuoren kaltainen erityisen haluttu ja niukka sijainti muuttuu suhteessa arvokkaammaksi kaupungin kasvaessa. Erottuuko Punavuori enää muusta kantakaupungista tässä kehityksessä samalla tapaa kuin 1900-luvun jälkipuoliskolla tai Kallio nykyisin?

Havaintojeni mukaan Punavuoressa on jonkin verran taustaltaan työväenluokkaisia, nykyisin jo ikääntyneitä, asukkaita, jotka ovat ostaneet asuntonsa vuosikymmeniä sitten. Sukupolven vaihtuessa gentrifikaation tapahtuminen on todennäköistä. Punavuoressa, kuten muissakin kantakaupungin osissa, joissa on paljon pieniä asuntoja, asuu myös monia pienituloisia vuokralla. Tässä on taustalla osin hyvinvointivaltio, osin pitkät ja edukkaat vuokrasopimukset, osin sukulaissuhteet. Vaikka ilmiötä määrittää usein yksilön kannalta onnekkaat sattumat, tämä on mielestäni yhteiskunnallisesti erinomaisen hyödyllinen, kaupunginosien sosioekonomisia eroja tasapainottava asia. Se jättää kuitenkin tilaa hitaasti tapahtuvalle gentrifikaatiolle.

Punavuoresta ei koskaan tule aivan yhtä vaurasta aluetta kuin Ullanlinnasta, sillä Ullanlinnassa on vanhan rahan alueelle ominaisesti näyttävämpiä rakennuksia ja hienoja merinäköaloja. Samalla tapaa Ullanlinna ei yleisesti koskaan saavuta Eiraa tai Kaivopuistoa, tai Kallio Pitkänsillan eteläpuolista Helsinkiä. Erot voivat kuitenkin kaventua kantakaupungin alueiden välillä pieniksi suuren kysynnän ajaessa hinnat maksukykyisenkin väen kipurajalle. Paikallisesti voi olla erityisen kalliita katuja, kortteleita tai yksittäisiä taloja. Punavuoressa esimerkiksi Fredrikinkadun kivilinnoissa lienee asunut jo pitkään melko samanlaista väkeä kuin Ullanlinnassa. Vastikään Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla suomalaisittain superkalliiksi luksusasunnoiksi uudistetussa Ohranan talossa lienee kalliimpia neliöhintoja kuin Eirassa.

Viittasit Esplanadin eteläpuolisten Kaartinkaupungin kortteleiden kliinisyyteen. Alue on asumispainotteisia Punavuorta ja Ullanlinnaa enemmän työpaikka-aluetta ja mielestäni sitä luonnehtivat luksusravintoloiden ja satunnaisten putiikkien ohella toimistorakennukset, virastot ja hotellit. Kaartinkaupungin toimistorakennuksia on viime vuosina peruskorjattu, rakennettu kokonaan uudestaan tai muutettu luksushotelleiksi, ja uusia hankkeita on vireillä. Punavuoressa on mielestäni havaittavissa siirtymä historiallisestikin vauraamman oloisista itäisistä kortteleista vaatimattomampiin lännessä telakan ja teollisuusrakennusten lähellä.

Punavuoressa telakan lähistön kortteleissa tulee tapahtumaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana huomattavia muutoksia, sillä nyt rakennettava Telakkaranta avaa alueen veden äärelle ja yleisesti kohottaa naapuruston ilmettä ja tuo lisää väkeä. Lisäksi Hernesaaren rakentamisen myötä aikaisemmin hieman sivussa olleet korttelit ovatkin uudella tapaa reittien varrella.

Vaurastuvassa Punavuoressa on yllättävän vähän purettu rakennuksia 60- ja 70-lukujen purkuvimman jälkeen. Mieleen tulevat vain toimistorakennus Hietalahdenrannassa, pari matalaa siipirakennusta ja yksi runkoon asti peruskorjaaminen 2000-luvulla (kaikki muutoksia asuintaloksi) sekä Koffin korttelin muutostyöt viime vuosisadan lopusta. Kynnys asuintalojen purkamiseen on korkea, varsinkin kun tehokkuushyödyt ovat vähäisiä jo ennestään tiiviissä kortteleissa. Onneksi myös suhtautuminen vanhoihin kivi- ja puutaloihin muuttui. Yhden ilmeisen purkavan uudisrakentamisen kohteen näen tulevaisuudessa. Kun Kampin hyvinvointi- ja terveyskeskus valmistuu metroaseman päälle, nykyisen Viiskulman terveysaseman talot saanevat lähteä uuden asuin- ja liikerakennuksen tieltä. Myös joiltakin parkkikenttien ja -kansien valtaamilta sisäpihoilta voi löytyä täydennysrakentamispotentiaalia.

Olen samaa mieltä, että gentrifikaatio on vaurastuvassa ja kasvavassa kaupungissa väistämätön ilmiö. Gentrifikaation läpikäyneen kaupunginosan elintaso on parempi kuin aikaisemmin, mutta kaupunginosien välillä erot saattavat olla kasvaneet, riippuen muista yhteiskunnallisista muutostrendeistä. Gentrifikaatio voi olla raju prosessi haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden kannalta. Kaupunki saattaa menettää myös osan kulttuuriarvoistaan ja luovuudelle tärkeästä monimuotoisuudestaan, toisaalta siisteyden lisääntyessä ja sosiaalisten ongelmien vähentyessä alueellisesti. Itse gentrifikaatioprosessin aikana alueet ovat tyypillisesti luovan talouden ja uuden kaupunkikulttuurin moottoreita, katsotaan vaikka Helsingissä Punavuoressa ja Kalliossa viihtyvän väen ajamaa muutosta kaupungissa.

Hyvänä kaupunkipoliittisena tavoitteena voisikin olla pyrkimys gentrifikaation hidastamiseen ja näin sen ajan pitkittäminen, jonka kaupunginosa on tässä muutoksen ja monimuotoisuuden tilassa. Tärkeimpinä keinoina tähän näen kantakaupunkimaisen asumisen tarjonnan lisäämisen rakentamalla paljon lisää kantakaupunkiin ja sen ympäristöön. Vähenevä haluttujen sijaintien kysyntäpaine hidastaa gentrifikaatiota ajavaa hintojen nousua. Toisena on hyvinvointivaltio. Huolehtimalla työehtosopimusten määrittämien alimpien palkkojen kohtuullisesta tasosta, asumisen tuista sekä erityisesti gentrifikaatioalueilla sosiaalisesta asuntotuotannosta ja muusta haavoittuville ryhmille kohdistuvasta tuesta nämä ihmiset pystyvät paremmin säilyttämään tai löytämään paikkansa asuntomarkkinoilla. Julkisen vallan tuella onnekkaat pienituloisemmat voivat syrjäyttää keskiluokkaisia kilpailussa niukoista asunnoista halutuimmilla alueilla ja näin alueen diversiteetti säilyy, mikä tuottaa yhteiskunnallisia hyötyjä. Taloforumissa suosittu tehokas kaupunkirakentaminen, asian pitäminen esillä, lukuisat tällä palstalla esitellyt projektit sekä uusien ja entistäkin parempien toivominen ovat keinoja gentrifikaation pitämiseksi aisoissa.
veka peukuttivat tätä
Tekijänä Lymz
#98744
Punavuori todella on vielä gentrifikaation kourissa vaikka loppusuora lienee olevan jo käynnissä. Monet kadut ja talot vaatisivat ehostusta ollakseen "gentrifioituja". Ehkä 2020-luvulla valmistuva Telakkaranta ilmentää muutoksen päättymistä?
Tekijänä hmikko
#98747
Edellisiä viestejä sivuten ja osastolta lissää hotellia Helsinkiin: Helsingin Ruttopuiston laidalle tulee uusi hotelli (Hesari)

Annankadulle tulee uusi Scandic-yhtiön hotelli. Eläkeyhtiö Varman omistamassa kiinteistössä toimii tällä hetkellä Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), joka peruskorjataan 350 huoneen kokoushotelliksi. Kemikaalivirasto muuttaa ensi vuonna Helsingin Telakkarantaan.
Avatar
Tekijänä Tande
#98748
HS:n artikkeli ilmoittaa rakennusvuodeksi 1920, mutta Korttelit.fi 1937. Nevertheless tyylikäs "Chicagon koulua" henkivä rakennus ja lähitulevaisuudessa persoonallinen ja tasokas hotelli. Mahdollisesti jo näin taantuman kynnyksellä tervehdin jokaista investointia pääkaupunkiimme ilolla.
Avatar
Tekijänä Metropolitan
#98749
Joo, komea rakennus varmasti aukeaa hotellina paremmin ympäristöönsä kuin suljettu virastotalo. Puiston vastakkaiselle puolelle viime vuonna avatun hotelli St. Georgen kivijalan ravintolat, komea iltavalaistus ja edustalla liikkuvat hotellivieraat ovat tehneet paikasta aiempaakin miellyttävämmän kulkea kävellen ohi. Odotan saman tapahtuvan uuden hotellin kohdalla. Hyvä myös, että paikalta väistyvän kemikaaliviraston valkokaulustyöpaikat pysyvät kantakaupungissa ja toimivat ankkuriprojektina Telakkarannassa.
Tekijänä shameinyou
#98776
Pyöröovi kirjoitti: 21.10.19 02:09 Ekaksi pienenä sivuhuomiona havainnekuvaan on tungettu aika mielettömät määrät ihmisiä. Tuskin paikka nyt Elielinaukioksi muuttuu yhden rakennuksen myötä.

Hyvä saada lisää monikäyttöisiä rakennuksia, jotka osoittavat suomalaisen rakentamisen siirtyvän vähitellen pois yhteen ainoaan tarkoitukseen suunnatuista kolosseista. Rakennuslehden juttu selvästi osoittaa, että modernismin aikakausi on saanut monikäyttöisen rakennuksen kuulostamaan jotenkin vallankumoukselliselta ajatukselta.

Valitettavasti vanhat ideat yhdistettynä triplamaisiin laatikkomaisiin linjoihin tekevät silti rakennuksen arkkitehtuurista kovin ongelmallista: käyttäjän on ainakin havainnekuvan perusteella vaikea hahmottaa eri toimitilojen sijainteja. Jälleen kerran rakennuttajan säästeliäisyys tuo tärkeälle paikalle kovin kömpelöltä näyttävän kokonaisuuden, jonka yksitoikkoinen julkisivu kääntää selkänsä ympäristölleen.
Hyvä pointti. Hienoa että syövästä nimeltä modernismi ollaan vähitellen pääsemässä eroon, mutta olisihan se ihan kiva jos se näkyisi muillekin kuin rakennuksen käyttäjille. Ohikulkijalle tuo uusi rakennus näyttää lähinnä vain 2010-luvulle päivitetyltä monotoniselta virastokolossilta, vaikka sisällä sitten oltaisiin niin hybridiä että yhdessä kerroksessa on tsyrkka ja toisessa tissibaari. Tosiaan, eri toiminnot todellakin pitäisi jotenkin näkyä myös rakennuksen ulkonäössä.

Näin yleisesti tuleeko kenellekään muulle sellainen fiilis että näitä uusia rakennuksia ja älypuhelimia suunnittelee samat tyypit? Tämä ns. "screen-to-body ratio" näyttää olevan monessa uudessa talossa aika lähellä uusia luureja. Eihän noissa edes ole mitään oikeaa julkisivua enää, ulkoseinät on pelkkää olohuonetta/toimistohuonetta/hotellihuonetta.
Tekijänä hmikko
#98777
shameinyou kirjoitti: 27.10.19 22:42 Hienoa että syövästä nimeltä modernismi ollaan vähitellen pääsemässä eroon, mutta olisihan se ihan kiva jos se näkyisi muillekin kuin rakennuksen käyttäjille.
Siis jos tarkoitat modernismista eroon pääsemisellä toimintojen sekoittamista samassa rakennuksessa, niin ajatuksella ei kyllä ole mitään pohjaa ainakaan pelkästä arkkitehtuurista puhuttaessa. Koko hybridi-termi on minusta aivan pöljä tässä yhteydessä. Ikään kuin asiassa olisi jotain uutta. Kaupunkikeskustojen monikerroksisissa rakennuksissa on ollut erilaisia toimintoja käytännössä aina, antiikin Rooman insuloista alkaen vähintään. Modernismi ei tässä suhteessa muuttanut mitään. Modernistisissa rakennuksissa oli alusta asti kivijalkakauppoja siinä kuin ennenkin. Le Corbusier kaavaili "asumiskoneisiinsa", eli jättikokoisiin asuinkerrostaloihin, päivittäin tarvittavat palvelut ruokakauppoineen partureineen rakennuksen sisälle käytävän varteen yläkerroksiin. Se ei ihan toteunut, mutta toteutuneitakin esimerkkejä on kirjaimellisesti kaupunkien joka kulmassa. Turun Sanomien talossa (A. Aalto, 1930), joka on mainittu Suomen ensimmäiseksi täysin funktionalistiseksi rakennukseksi, oli alusta asti lehden toimitus, sen paino, katutasossa erillisen yrittäjän ravintola, ja yläkerroksissa asuntoja ja kattoterassi. Rakennus noudattaa Le Corbusierin periaatteita nauhaikkunoineen. Helsingissä Postitalossa (1938) oli alusta asti kivijalkaliikkeitä. Vastapäisessä Sokoksen talossa tavaratalo ja hotelli samassa, ja on edelleen. Jne. jne.

shameinyou kirjoitti: 27.10.19 22:42 Näin yleisesti tuleeko kenellekään muulle sellainen fiilis että näitä uusia rakennuksia ja älypuhelimia suunnittelee samat tyypit? Tämä ns. "screen-to-body ratio" näyttää olevan monessa uudessa talossa aika lähellä uusia luureja. Eihän noissa edes ole mitään oikeaa julkisivua enää, ulkoseinät on pelkkää olohuonetta/toimistohuonetta/hotellihuonetta.
Ikkunapintojen osalta suomalaiset energianormit ja rakennuttajien ahneus/pihiys ovat kyllä pitäneet lasipinnat kohtuullisina, sanoisin. Yleensä tästä havainnekuvavaiheesta eteenpäin ikkunat ovat pienentyneet ja tilalle on tullut lasin ympärille tummaa surunauhaa. Haapaniemenkadun talo olis mun mielestä tässä suhteessa ihan tervetullut poikkeus, jos ikkunat oikeasti pysyvät tuon kokoisina ja mallisina. Kalasatamassa mm. Kaupunkiympäristötaloon näemmä on tulossa alkuperäisten kuvien mukaiset ikkunat ilman halpuuttamista, samoin kuin joihinkin muihinkin rakennuksiin sen naapurissa. Ehkä surunauha on nykyään mahdollista väistää?

Mutta juu, sanoisin että ilman muuta työkalut ja menetelmät vaikuttavat suunnitteluun. Mä luulen, että aika moni tetris-sommitelma julkisivuissa näyttäisi erilaiselta, tai olisi jäänyt väliin kokonaan, jos arkkitehdit piirtäisivät niitä kynällä paperille. Samoin väri- ja materiaalivalinnat. Asiaan vaikuttaa aika rajusti jo se, että tietokoneen ruutu on valonlähde, mutta paperi ei ole, ja yleensä rakennuksen seinäkään ei ole. Värien esittäminen ruudulla on siksi jo lähtökohtaisesti kimurantti juttu. Oma lukunsa sitten semmoiset suunnitelmat, joita ei ilman tietokonetta voi käytännössä tehdä lainkaan (Frank Gehryn aaltoilevat muodot sun muut).
  • 1
  • 164
  • 165
  • 166
  • 167
  • 168
  • 169