- 13.11.07 12:38
#15090
Mitä tulee siihen, että "länsimainen hallinto" (?) olisi sodan jälkeen kunnioittanut vanhaa enemmän kuin kommunistinen hallinto, en pidä väitettä perusteltuna. Jos länsimainen hallinto on tässä ymmärrettävä lähinnä markkinataloudeksi, vanhoista kaupunkikeskustoista tuli juuri toimivissa ja kasvavissa markkinatalouksissa tonttikeinottelun kohteita. Perinteiden kunnioittamiseen, sanalla sanoen rakennussuojeluun, ryhdyttiin vasta 1960-luvulla ja laajemmin 1970-luvulla.
Sodassa pahoin kärsineissä maissa vanhan kaupunkikuvan säilyttämiseen herättiin aiemmin jälleenrakentamisen takia: erityisesti Puolassa, mutta myös molemmissa Saksoissa haluttiin rakentaa edes jonkinlainen näkyvä muistijälki kadonneista kaupungeista. Vastaesimerkki löytyy Ruotsista, joka ei sotia 1900-luvulla käynyt: Ruotsin purkuinto vertaansa vailla ainakin Euroopassa, mistä syystä uusvanha tyyli on nyt voinut saada siellä niin suuren suosion.
Varmasti myös itäblokin maissa olisi purettu enemmän, jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Kiinan talouskasvuhan sielläkin purkamista ohjaa, eikä niinkään kommunistisen ideologian kyvyttömyys kunnioittaa vanhaa.
Parhaiten muuten idän ja lännen sodanjälkeistä rakentamista pääsee oman kokemukseni mukaan vertailemaan Berliinissä, missä saa ikään kuin kaksi yhden hinnalla: lännestä sekavan mutta kiistatta kerroksellisen kaupunkikuvan ja idästä toisaalta kolhot lähiöt, toisaalta yhtenäisinä säästyneet vuosisadan alun alueet.
Sodassa pahoin kärsineissä maissa vanhan kaupunkikuvan säilyttämiseen herättiin aiemmin jälleenrakentamisen takia: erityisesti Puolassa, mutta myös molemmissa Saksoissa haluttiin rakentaa edes jonkinlainen näkyvä muistijälki kadonneista kaupungeista. Vastaesimerkki löytyy Ruotsista, joka ei sotia 1900-luvulla käynyt: Ruotsin purkuinto vertaansa vailla ainakin Euroopassa, mistä syystä uusvanha tyyli on nyt voinut saada siellä niin suuren suosion.
Varmasti myös itäblokin maissa olisi purettu enemmän, jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Kiinan talouskasvuhan sielläkin purkamista ohjaa, eikä niinkään kommunistisen ideologian kyvyttömyys kunnioittaa vanhaa.
Parhaiten muuten idän ja lännen sodanjälkeistä rakentamista pääsee oman kokemukseni mukaan vertailemaan Berliinissä, missä saa ikään kuin kaksi yhden hinnalla: lännestä sekavan mutta kiistatta kerroksellisen kaupunkikuvan ja idästä toisaalta kolhot lähiöt, toisaalta yhtenäisinä säästyneet vuosisadan alun alueet.