Kopsitaan nyt tännekin turinoita...
[Marraskuu 2007]
Pitkästä aikaa on aika kirjoittaa pieni matkakertomus. Viimeisin pidempi reissumme, jonka aikana olemme yöpyneet kohteessa, lienee Frankfurtin reissu alkukeväästä, joten aikaa on jo kulunut tovi. Tällä kertaa reissuun lähtöön oli myös hyvä syy, sillä lokakuun lopussa meille Niinan kanssa tuli täyteen viisi vuotta yhdessä. Oli siis syytäkin lähteä juhlistamaan tuota merkkipäivää hieman kotinurkkia kauemmas.
Kohteeksi valikoitui pienen aprikoinnin ja hintavertailun jälkeen naapurimaa Tsekin pääkaupunki Praha, joka on todella kehuttu kaupunki. Kaupunki lienee monelle teistäkin tuttu, sillä sen verran paljon sinne Suomestakin viikonlopun mittaisia lomia tehdään. Sellaisen tekivät myös ystäväpariskuntamme Jani ja Outi, joilla myöskin oli lokakuun lopussa viisivuotispäivä ja jota he halusivat lähteä juhlistamaan kanssamme Prahaan. Ajatus tuntui todella mukavalta molemmista, joten eikun matkaan.
Praha sijaitsee kartalla katsottuna todella keskellä Euroopan mannerta, noin 350km päässä Berliinistä. Kaupunkien välillä on suoria junayhteyksiä ainakin neljä päivässä, mutta koska Tsekin puolella junarata ei ole niin kovin suora ja nopea, tuhraantuu matkaan noin neljä ja puoli tuntia. Suoria lentojakin kaupunkien välillä on ja vieläpä halvalla, mutta koska saimme ostettua edestakaiset junaliput kahdelle hengelle istumapaikoilla yhteishintaan 88€, ei tarvinnut enää miettiä millä Prahaan mennään. Vertailun vuoksi, lennot kahdelle Helsingistä maksavat yli 400€, joten sangen halvalla tästä läheltä pääsee.
Matkaan lähdettiin perjantaina Berliinin hulppealta päärautatieasemalta (josta tulen vielä joskus kirjoittamaan laajemmin) kesken työpäivän noin kello kolme. Sangen täysi juna suuntasi suoraan kohti etelää ja Dresdeniä. Matka Dresdeniin oli sangen joutuisa, mutta maisemat olivat peltoa pellon jälkeen. Dresden näytti kivalta sen läpi kuljettaessa ja kaupunkiin tullaankin joskus tekemään oma reissunsa. Dresdenin jälkeen junarata seurailee Elbe-jokea ylävirtaan kohti Saksan ja Tsekin rajaa. Pysähdyksiä ei ole kuin yksi, noin 40km jälkeen, kun rajaviranomaiset nousevat junaan. Passien tarkastus tapahtuu liikkuvassa junassa, mutta vain tämän vuoden ajan. Ensi vuoden alusta Tsekki monen muunkin Itä-Euroopan maan kanssa liittyy Schengenin sopimuksen piiriin, jolloin rajatarkastukset Schengen-maiden välillä poistuvat kokonaan; aivan kuten jo nyt on Länsi-Euroopan maiden välillä.
Maisemat Tsekin puolella ovat hienot, sillä Elbe virtaa Rheinin tapaan kukkuloiden juurella. Heti rajan ylityksen jälkeen junan henkilökunta vaihtuu tsekkiläiseksi, jonka myötä myös kuulutukset muuttuvat tsekiksi. Toisin sanoen niistä ei enää saa mitään selvää ja kaikki kyltitkin ovat omituisia sisältäen kirjainten päällä kaikenlaisia ja suuntaisia viivoja ja pisteitä, eli sikäläisiä aakkosia (esim Á, Š ja Ů). Kaikesta huolimatta puolisen tuntia myöhässä kulkenut junamme saapui Prahaan noin kello kahdeksan aikaan.
Jani ja Outi olivat meitä asemalla jo vastassa. He olivat saapuneet Prahaan jo torstaiaamuna, joten he olivat ehtineet tutustua ympäristöön jo puolentoista vuorokauden verran. Meistä tuntuikin kuin olisimme saapuneet kahden paikallisten luokse - niin hyvä heidän Praha tuntemus jo oli.
Se oli tietenkin hyvä asia, sillä metrolla löydettiin näin nopeasti hotellille. Kello yhdeksän illalla suuntasimme hotellilta vielä pienelle iltakävelylle. Jani ja Outi olivat torstaina käyneet läheisellä kukkulalla, josta aukeni kuulemma hienot näkymät yli Prahan. Matkalla sinne ihmettelimme valaistuja liikennemerkkejä, joita oli kaikkialla. Koskaan aiemmin en ollut vastaavia nähnyt. Hassua kyllä, kotiin palattuamme huomasin tällä viikolla että melkein asuntomme luona on ainakin muutama valaistu liikenteenjakaja. Miten lienee aiemmin jäänyt näkemättä mokomat, mutta näemmä niitä on Saksassakin.
Hotellimme sijaitsi niinkin mielikuvituksellisen kaupunginosan kuin "Praha 6" (Prahassa monilla kaupunginosilla on vain numero nimenään) alueella metrolinjan A päätepysäkillä. Sijainti tarkoittaa vain neljän pysäkin matkaa vanhaan kaupunkiin ja yhden pysäkin matkaa kuuluisalle Prahan linnalle. Kukkula jonne nyt suuntasimme, sijaitsee myös linnan lähellä. Sinne päästyämme eteemme avautuikin todella upea näkymä yli kauniisti valaistun keskustan. Pimeällä tuntui, että 1,2 miljoonan asukkaan Praha ulottuu silmän kantamattomiin. Alueella on paljon kukkuloita ja valomeri aaltoilee kauniisti ylös ja alas rinteitä silmän kantamattomiin saakka. Ihastelimme näkymää hetken ja yritimme muutaman kerran ikuistaa sitä filmillekin. Eipä onnistunut, mutta verkkokalvolle se kyllä ikuistui. Jatkoimme kävelyä alas Vltava-joen rantaan, joka virtaa kaupungin lävitse. Jokirantaa yläjuoksulle päin kävellessämme näimme miten kauniisti Prahan linna loisti iltavalaistuksessaan. Kello alkoi olla ja paljon, joten suuntasimme hotellille.
Aamulla herättyämme ja aamupalan syötyämme suuntasimme kävelymme kohti edellisiltana nähtyä linnaa. Prahan linna, tai ehkä paremminkin linnoitus, on joidenkin laskelmien mukaan maailman suurimpia. Se sijaitsee muurien ympäröimänä kukkulan laella, linnuntietä noin kilometrin vanhasta kaupungista. Paikka on oikea turistimagneetti ja vaikka turistikausi olikin jo ohi, riitti linnoituksen sisäpihalla kuhinaa ahdistukseen asti. Mietimmekin millainen tilanne mahtaa olla kesäällä pahimpaan ruuhka-aikaan? En halua vastausta edes tietää.
Olimme aluksi ajatelleet kulkea linnoituksella opastetusti, mutta paikan päällä ajateltuna se ei tuntunutkaan hyvältä ajatukselta. Linnoituksen alueella kun on monia rakennuksia ja oppaan seurassa niistä ehtii tutustua vain muutamaan. Ostimmekin vain liput rakennuksiin ja lähdimme itse kiertämään aluetta. Heti sisäpihalle astuttua edessä kohoaa suuri katedraali, jonka Kölnissä käynyt tunnistaa heti sikäläisen tuomiokirkon aikalaiseksi. Samaa näköä on paljon aina mustunutta ulkoasua myöten. Katedraalin vieressä on itse kuninkaan linna, mutta harmillisesti se oli juuri tuona viikonloppuna suljettuna. Hieman pettyneinä kiersimme linnoituksen muita rakennuksia. Kultaiseksi kujaksi nimitetyllä pienellä kauppakujalla siirryimme pieniä käytäviä pitkin keskiaikaisista kaupoista toiseen. Linnoituksen itäpäässä aukesi jälleen hieno näkymä Prahan ylle, josta otimme luonnollisesti monet valokuvat. Seuraavaksi palasimme katedraalille ja jonotimme vartin verran sisään päästäksemme. Janille ja Outille tämä oli ensimmäinen kerta näin valtavassa kirkossa ja täytyy myöntää, että meillekin tuli yllätyksenä miten valoisa ja upea kirkko siäsältä on. Katedraalin etelätorniin oli ilmainen pääsy, joten päätimme kivuta sinne. Matka ylös kulki Kölnin tuomiokirkon tapaan pieniä kierreportaita, mutta ajoituksemme ansiosta vältimme pahimman ruuhkan.
Alas palattuamme olimme kierrelleet linnoituksella kolmisen tuntia. Suuntasimme kohti läheistä luostaria toisen kukkulan huipulla. Matka sinne muodostui hyvin pitkästä ylämäestä, mutta maisemat ylhäältä palkitsivat meidät jälleen kerran.
Tässä vaiheessa lienee paikallaan kiittää hyviä reittiohjeita, jotka olimme ennalta saaneet. Eräs työkaverimme on puoliksi tsekki ja täten tuntee Prahan läpikotaisin. Hän laatikin meille tarkat ohjeet, miten Prahan nähtävyydet kokee viikonlopun aikana parhaiten. Lisäksi tämä erittäin kovana kulinaristina antoi meille myös ehdotuksia ruokailupaikoista, jotka osoittautuivatkin mainioiksi.
Luostarilta tie vei jälleen ylöspäin. Kuljimme kukkulan reunaa Prahan keskusta koko ajan vasemmalla puolellamme ja ympärillämme ruskan kauniisti värjäämä metsikkö. Reitti olikin tunnelmallinen ja ajankohtamme Prahassa syksyn kannalta ehdottomasti paras mahdollinen! Vettä ei tullut yhtenäkään hetkenä, vaikka sää olikin koko ajan pilvinen. Pilvisyydessä oli kuitenkin se hyvä puoli, että lämpötila oli miellyttävät noin 10 astetta, mikä oli juuri passeli lämpö kukkuloilla kiipeämiseen.
Ylös päästyämme edessämme kohosi Petrinska rozhledna -torni, jota myös mini-Eiffeliksi nimitetään. Vain 60 metrin mittainen, mutta Pariisin Eiffel-tornin mallinen metallihökötys on suosittu näköalatasanne. Jälleen oli edessä kolmisensataa rappusta, mutta myös upeat näköalat, joista näkymä Prahan linnalle oli upea. Näköalantornin lähellä kohoava betoninen jalkapallostadion puolestaan ei ollut kovin kaunis näky. Samoin eivät kauempana kukkuloilla kohoavat suuret asuinlähiötkään. Näköalatorni muuten heiluu ihmisten rymistellessä ylös ja alas, minkä huomaa vasta ylhäältä reunaa koskettaessa. Inhottava tunne, joten alas oli tultava sangen nopeaan.
Tarkoituksemme oli palata keskustaan kaapelirataa pitkin, mutta huonoksi onneksemme sekin oli suljettuna. Ei auttanut kuin lähteä laskeutumaan kukkulalta mutkittelevaa polkua pitkin. Polkua pitkin laskeutuminen kesti ainakin puoli tuntia ja olimme kaiken kävelyn jäljiltä ihan puhki. Oli muutenkin aika syödä päivällinen, joten suuntasimme läheiseen ravintola Olympiaan, jota kaverimme oli kovasti suositellut. Hänen mukaansa paikan ehdottomasti paras ateria on 1200 gramman(!) puolikas paistettu ankka. Hinta: noin kympin! Vaikka syötävän määrä arveluttikin minua hetken, päätin ottaa ankasta mittaa. Kyseessä oli siis puolikas ankka eli aikamoinen määrä syötävää. Jotenkin kummasti se kuitenkin siitä syödessä hupeni. Aterian yhteydessä oli myös tsekkiläisiä "mykyjä", jotka ovat "taikinamaisia perunasta tehtyjä ...öö... "juttuja"". Hyviä olivat joka tapauksessa.
Jani kokeili myös peritsekkiläistä olutta. Litran tuopissa tarjoiltu annos maksoi pari euroa ja prosentteja oli 12-14.
Ruokailun jälkeen kävelimme hitaasti jokirataa pitkin kohti kuuluisaa Kaarlensiltaa. Vaatimattomasta ja likaisesta ulkoasustaan huolimatta tämän ikivanhan sillan täytyy olla kuuluisa, sillä niin paljon turisteja sillä sillalla parveili. Sillan reunoilla on kymmenien pyhimysten taidokkaasti viestetyt patsaat, jotka kuitenkin ovat pikimustia ilmansaasteista. Näky oli meistä aika lohduton, sillä vain patsaiden kultaukset kiilsivät.
Sillalta vanhan keskustan aukiolle saakka meininki on 100%:sesti turistia. Ihmisiä tungeksii kuin karjaa ja matkamuistomyymälöitä on kaikkialla. Meno on ahdistavaa, mutta nähtävä ne on nämäkin paikat. Keskustassa seisahduimme keskusaukion reunalle ihastelemaan vanhan kirkontornin kyljessä olevaa suurta astronomista kelloa. Kellon lyödessä tasan kellon oli määrä esittää huima spektaakkeli, jota odottamassa olikin satoja ihmisiä. Kun kello sitten tuli tasan, pääsi kellosta pientä plimputusta sekä pari hahmoa kävi heiluttamassa käpälää pienistä ikkunoista. Spektaakkelista ei siis voi puhua ja ihmisten pettymyksen saattoi kuulla. Jos joku on ylimainostettua, niin tämän kellon esitys!
Loppuilta meni keskustan rihkamakauppoja kierrellessä ja tuliaisia etsiskellessä. Monenlaista tavaraa oli kyllä tarjolla. Erityisen paljon myynnissä on kristallia ja taidelasia, joista tehtyjä upeita luomuksia kaupat pullistelevat. Vaikka kristalli kuulemma onkin Prahassa halpaa, maksavat suuret vaasit ja ruukut silti huimasti. Kallein nähty ruukku taisi olla 8000€, eli reilut 200 000 korunaa. Tsekeissähän ei valitettavasti vielä käytetä euroa vaan maan valuutta on koruna. Yksi euro on noin 27 korunaa, joten hintoja on hieman vaikea hahmottaa. Hintalaput kun ovat kaikkialla satoja korunoita, mikä kuitenkin on vain muutamia kymmeniä euroja. Minusta ainakin eri rahayksikkö hankaloitti hintatason hahmottamista ja jatkuva rahan vaihtaminen tuntui rasittavalta. Kyllä se euro on vaan poikaa, vaikka hinnat sen myötä nousisivatkin. Oma tuntumani Tsekin hintatasosta oli, että syöminen ja juominen sekä julkisilla liikkuminen on Prahassa jopa todella halpaa. Samaan aikaan kuitenkin yöpyminen ja tämä kristalli ovat jopa todella kalliita. Siltä siis tuntui. Rahalle saa kuitenkin vastinetta, kunhan hieman vertailee eri paikkoja, sillä samoja tuotteita oli myynnissä eri liikkeissä ihan eri hintoihin.
Illan aikana poikkesimme Cafe Louvressa nimisessä kahvilassa. Paikka oli jälleen tuttumme suosittelema ja sisältä upea. Tässä yli 100-vuotiaassa kahvilassa olivat aikanaan vierailleet mm. kirjailija Franz Kafka ja Albert Einstein, mikä tuntui jännältä ajatella.
Sunnuntaiksi ei ollut jäljellä enää varsinaista suurempaa ohjelmaa. Tarkoituksemme oli vierailla vanhalla juutalaisella hautausmaalla, jossa olisimme ihmetelleet peräti 12 000:ta hautaa hyvin pienelle alueelle ahdettuna. Paikoin hautoja olisi jopa 12 kerroksessa ja hautausmaalla hautakivet sojoavat vieri vieressä kaikkiin suuntiin. Jouduimme kuitenkin jättämään hautausmaan väliin, sillä paikan päällä paljastui, että hautausmaalle oli 10 euron sisäänpääsymaksu! Emme pitäneet paikkaa ihan sen arvoisena, mutta tulipahan löydettyä maksullinen hautausmaa.
Sen sijaan kävelimme Vltavan rantaa ja ihailimme vanhoja taloja. Praha mielletään ihan aiheesta kauniiksi kaupungiksi, mikä johtuu siitä ettei kaupunki joutunut 2. maailmansodassa suurten pommitusten kohteeksi. Näin ollen sadat vanhat rakennukset ovat säilyneet tähän päivään saakka ja tekevät vanhasta kaupungista tunnelmallisen ja upean paikan kävellä. Joitakin hienoja uudisrakennuksiakin on, kuten moderni "Tanssiva Talo". Rakennuksesta on helppo nähdä, että sen on suunnitellut Düsseldorfin satama-alueen kiertyvät talot suunnitellut arkkitehti. Sen verran yhdennäköisyyttä on.
Vaikka jalkamme olivat lauantain kipuamisesta puhki, päätimme silti kivuta keskustan eteläpuolella sijaitsevalle linnoitukselle. Iloiseksi yllätykseksi siellä turisteja ei ollut paljoakaan ja näkymät olivat upeat. Liikenteen melukin jäi jonnekin kauas ja kukkulan huipulla sai nauttia hiljaisuudesta sekä miellyttävästä pilvipoudasta. Alas palattuamme hyppäsimme raitiovaunun kyytiin ja ajelimme takaisin keskustaan. Siellä söimme päivällisen mukavassa kellariravintolassa. Pyörimme vielä hieman keskustassa ja ihmettelimme vielä kerran Skodien määrää. Skodanhan on tsekkiläinen automerkki ja lienee Tsekeissä erityisen halpa. Autokannasta Skodia onkin valehtelematta ehkä 60%, mikä on huima määrä katukuvassa (liekö Venäjälläkään enää Ladoja yhtä paljon?)! Skoda-tuntemuksemme siis laajeni reissumme aikana tuntuvasti, sillä liikkeellä oli kaikkea upouuden ja 25 vuotta vanhan väliltä. Jopa Suomen autojen keski-ikä (10 vuotta) lienee tuoreempi kuin Tsekin vastaava...
Kiertelimme vielä hieman kaupoissa, kunnes koitti aika palata hotellille. Noudimme laukkumme ja hyvästelimme Janin ja Outin. Viikonloppu heidän kanssaan oli ollut todella mukava. Heidän suunnatessaan lentokentälle me lähdimme Niinan kanssa kohti rautatieasemaa. Prahan päärautatieasema on muuten karmea paikka ja varmasti monelle interreilaajalle tuttu. Nykyinen asema on synkkä betonirakennus ja siellä liikkuu paljon ihme hiippareita. Taisipa sielläkin olla tosin uudisrakentaminen alkamassa, mikä varmasti siivoaa paikkoja. Paikkojen siisteydestä pitää vielä mainita erikseen, sillä Prahan keskusta-alue on TODELLA siisti! Siisteys on siis ihan silmiin pistävää ja vastaavaa en ole muissa suurkaupungeissa nähnyt. Töhryjä ei yksinkertaisesti ole, toisin kuin esimerkiksi meillä Berliinissä. Hienoahan se on, että paikat ovat kunnossa, mutta kyllä Prahassakin heti keskustasta poistuessa näkymä muuttuu likaisemmaksi. Siitä huolimatta Tsekki vaikutti entiseksi Neuvostoliiton miehittämäksi maaksi sangen siistiltä ja modernilta, mikä yllätti minut positiivisesti. Kielitaito varsinkin Prahassa on hyvä ja sekä englannilla että saksalla pärjää hyvin. Valtaisa turismi selittänee tätä.
Paluumatkamme Berliiniin oli sangen tylsä, sillä koko matka tapahtui pimeässä. Tarjolla ei siis ollut maisemia, vain yön pimeyttä. Juna saapui hieman ennen puolta yötä Itä-Berliiniin, josta meidän piti vielä lähijunalla jatkaa keskustaan. Nukkumassa olimme puoli yhdeltä ja kuuden tunnin päästä oli jälleen herätys uuteen työviikkoon. Hassua kyllä, Jani ja Outi olivat kotonaan puolitoista tuntia aiemmin - niin nopeaa on lentäminen. Matka oli silti todella antoisa ja ehdimme nähdä paljon. Aikaahan ei ollut kuin kaksi vuorokautta, mutta se käytettiin kyllä täysin hyödyksi ja noin 20km kävely kyllä takasi että monessa paikkaa tuli käytyä. Prahaa voi kyllä suositella kaupunkiloman kohteeksi, sillä se on lähellä ja turistille ystävällinen. Turvalliseltakin siellä tuntui pimeälläkin. Kaupungissa on paljon nähtävää, mutta turistimassoihin on syytä varautua.
Öinen Praha (N95:sen yökuvaus ei ole paras mahdollinen):
Punaiset katot ovat Prahan tavaramerkki:
Näkymä luostarin kukkulalta keskustaan:
Jani vertailee juomien kokoa. Olut oli luonnollisesti isoin...ja halvin
Paljon hypetetty astronominen kello oli pettymys:
Turisteja piisaa Kaarlensillalla:
Prahan linna taustalla sekä Kaarlensilta:
Tanssiva talo Vltavan rannalla:
