Taloforum.fi

[henkka]

Upea konserttitalo, totta tosiaan! Kyllä suomalaisetkin osaavat suunnitella näyttävää arkkitehtuuria, jos joku on vaan valmis maksamaan. Tällainen arkkitehtuuri kiehtoo tarkastelemaan rakennusta lähempää, toisin kuin arkinen Musiikkitalo. Harmi vaan että tämäkin rakennettiin jonnekin Kiinan ö-kaupunkiin, jossa tuskin tulee käytyä.

Ö-kaupunki on ihan hauska nimitys. Tarkoitatko sillä sitten jotain mitä voi pitää Suomessa taajamana jossain Lapin erämaassa? Tosin tässä ö-kaupungissa on noin 6,5 miljoonaa asukasta ja se sijaitsee reilun sadan kilometrin ajomatkan päässä Shanghaista. Käytännössä katsoen siis Shanghain lähiö.

Laitoinkin jo tämän linkin huutoikkunaan mutta sopii tähänkin keskusteluun.

http://yle.fi/uutiset/arkkitehtuuribien ... si/6269202

- Seurakunnat ja kirkko ovat aika tärkeässä osassa uuden arkkitehtuurin tekemisessä. Siellä on mahdollisuutta kokeilla, tehdä ja nähdä. Ollaan valmiita tekemään tietyillä materiaaleilla ja tietyillä ratkaisuilla niitä asioita eli aina tärkein ei ole se ekonomisin vaihtoehto, sanoo arkkitehti Anssi Lassila.

Mutta kirkkohan nyt aina on halunnut välittää viestiä siitä, että valtaa (ja rahaa) on.

[Kantti]

Itse peilasinkin tätä Wuxi Grand Theater'ia juuri paljon polemisoitua Musiikkitaloa vasten! Kannattaa heti huomata mikä ero on siinä että tehdään statuskohde 7 miljoonan asukkaan kaupunkiin jossa on ahnas tahtotila näyttää tasoa ja kehityksen eteenpäin menemistä, rakentamalla kulttuurikohde paikkaan johon voi vapaasti hahmottaa lähes millaisen WOW -kohteen tahansa. Helsingissä, 0,6 miljoonan asukkaan kaupungissa, rakentamiseen osoitettu paikka on alistettu kansallisen ykkösrakennuksen huomioon ottamiseen, johon ei tämän vuoksi voi rakentaa mitä ja miten tahansa. Tämän lisäksi joudutaan jatkuvasti riitelemään rakennuksen tarpeellisuudesta ja selittelemään miksi rahaa laitetaan turhuuteen eikä vanhusten ja sairaiden parempaan huomioimiseen tai kehitetä yhteiskuntarakenteita tai jtks. Tästä lähtökohdasta - ja muutenkin - Musiikkitalo on hieno rakennus.

Makuasiat ovat makuasioita, silmät auki pitävä realismi auttaa kuitenkin saamaan iltaisin unen päästä kiinni eikä aiheuta painajaisia ja hiestä märkien lakanoiden kietoutumista kehon ympärille yön aikana sängyssä heittelehtiessä. Archien kannanotto on siinä mielessä painava jos hänellä on vertailukohteita muutenkin kuin valokuvista nähtynä. Paikanpäällä asiat näkee aina paremmin!

[hmikko]

Ehkä jokin yksittäinen wow-rakennus voi olla perusteltu. Sydneyn oopperatalo on varmasti maksanut itsensä lukemattoman moninkertaisesti takaisin.

Menee aiheesta ohi, mutta tuo on silleen jännä tapaus, että muusikoillehan Sydneyn oopperatalo oli aikamoinen harmi, kun rakennusvaiheessa poliittisen suhmuroinnin takia konserttisalin ja oopperasalin tilat päätettiin vaihtaa päittäin. Joku sinfoniamusiikin voimamies halusi konserttisalista isomman. Tämän takia molemmista saleista tuli akustisesti ongelmallisia, ja oopperan näyttämötekniikalle varatut tilat menivät osin hukkaan. Sydneyn kannalta on tietysti onnekasta, että talo tästä huolimatta toimii niin isona ulkoisena vetonaulana ja imagotekijänä kuin toimii.

(Sivuhuomiona: termin "wow" voisi arkkitehtuurin yhteydessä päästää eläkkeelle, se kun tuntuu tarkoittavan mitä tahansa todellisista merkkiteoksista kaikenmaailman pikkukikkailuun.)

[Klazu]

Kyllä minä arvasin että kaupungissa on varmasti Suomen verran asukkaita, mutta kyseessä on kuitenkin joku "Kiinan Riihimäki" joka on suurelle yleisölle tuntematon maan rajojen ulkopuolella. Kyllä tässä mielessä Suomen pääkaupunki olisi voinut venyä huomattavasti näyttävämpään ratkaisuun, mutta nyt ei tainnut raha ja uskallus riittää.

Mielestäni on väärin ajatella, ettei Eduskuntatalon viereen saisi rakentaa mitään rakennuksen kanssa riitelevää. Totta kai saa ja olisi pitänytkin! Maailman suurkaupunkien keskustoissa ja keskeisillä nähtävyysalueilla on paljonkin keskenään riitelevää uutta ja vanhaa, mikä tekee alueista kiintoisia. Ei jokaisen rakennuksen pidä huomioida toista, varsinkaan tällaisella alueella missä ei ole mitään suojeltua kaupunkirakennetta/-kuvaa. Nyt alue on pliisu ja ei houkuttele nurmikoilleen ja terasseilleen ympäröivästä nautiskelevaa turistipopulaa.

[ktpama]

http://yle.fi/uutiset/kysely_uusienkin_ ... ia/6500060

”Kaupunkikuvalliset vaatimukset ovat liian vaativia. Arkkitehtikilpailut tonttien luovutuksessa tuottavat liian monimutkaisia ratkaisuja.”

Kas en ole noita liian monimutkaisia ratkaisuja muista nähneeni missään. Liian yksinkertaista rumaa kenkälaatikkoa kylläkin liiankin kanssa.

[magno]

Niin senhän takia niitä ei missään nähdä, kun ne ovat monimutkaisia aka kalliita. Ei Suomessa juuri muuta rakenneta kuin halpaa, yksinkertaista bulkkia. Harvat tahot ovat valmiita maksamaan ekstraa näyttävyydestä/ulkonäöstä vaan kustannukset pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina.

[RV]

Niin senhän takia niitä ei missään nähdä, kun ne ovat monimutkaisia aka kalliita. Ei Suomessa juuri muuta rakenneta kuin halpaa, yksinkertaista bulkkia. Harvat tahot ovat valmiita maksamaan ekstraa näyttävyydestä/ulkonäöstä vaan kustannukset pyritään pitämään mahdollisimman alhaisina.

Ongelmana on, että vähänkin erikoisemmat ratkaisut jäävät aina toteutumatta; niiden vaikutukset arvioidaan aivan tolkuttoman suuriksi. Katsotaan vaikkapa Espoon tornitalohankkeita; kymmenisen vuotta siirtyneet jatkuvasti "ensi vuodelle".

[Kantti]

Miten sattuikin, Ylessä julkaistiin juuri tänään kysely rakentamisen laatutasosta nykyisin, verrattuna aikaisempaan. Kyselyn tulos ei ollut mairitteleva, 28% suurista asuntorakennuttajista oli sitä mieltä että taso on heikentynyt! Entisellään se on 47% mielestä ja parantunut 25% mielestä.

Kysely: Uusienkin kotien laatu järkyttää usein rakennuttajia

Lähes joka kolmas yhtiö oli sitä mieltä, että rakentamisen laatu on viime vuosina laskenut. Heidän mielestään rakentajien työlleen antamaa takuuaikaa tulisi pidentää ja työmaiden valvontaa lisätä.

Kysely tehtiin niin sanotuille yleishyödyllisille asuntotuottajille, koska he rakennuttavat koko ajan uusia vuokra- ja asumisoikeuskoteja suomalaisille, pääasiassa omaan omistukseensa. Näihin lukeutuvat VVO:n ja Saton kaltaiset yhtiöt, opiskelija-asuntosäätiöt ja kaupunkien vuokrataloyhtiöt.

Kukaan ei kanna vastuuta
Suurin ongelma on, että kukaan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta. Vastuu on jaettu rakennuttajan, pääsuunnittelijan ja työmaajohtajan kesken, mutta tämä ei toimi.

”Vaikka suunnitelmissa havaitaan virhe, tehdään toteutussuunnitelmien mukaan, koska vastuu ei ole enää itsellä.”
"Työmaan valvojat ovat liian lepsuja ja kaveeraavat urakoitsijoiden kanssa. Kahvilla ja pullalla on yllättävän iso vaikutus."

Yli kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että vastuuta rakentamisesta on liikaa sitä vähiten osaavalla eli hankkeen tilaajalla. Kunta tai taloyhtiö ovat väärä taho hallinnoimaan monimutkaista kokonaisuutta.

Suunnitelmat ensin kuntoon
Usein myös lähdetään rakentamaan, ennen kuin suunnitelmat ovat edes valmiit. Tämä johtuu osin siitä, ettei suunnittelijalle anneta kunnolla aikaa ja rahaa. Valvonta taas kaatuu resurssien puutteeseen – tai sitten rakentaja on saanut valita mieleisensä valvojan. Ketjutettuja urakoita on aidosti vaikea hallita, mutta valvonnasta myös nipistetään.

”Rakennusvaiheiden aloitustarkastuksiin ja jatkuvaan valvontaan tulee panostaa vielä enemmän.”
”Viranomaisilla ei ole resursseja puuttua tekemisiin tarkastamalla jokaista työvaihetta.”

Uusissakin taloissa kosteusvaurioita
Ammattilainen, joka haluaisi ja osaisi tehdä hyvää jälkeä, kärsii aikatauluista ja huonosta työn organisoinnista. Toisaalta moni tietää jo, että ”sinne päin” kelpaa: rahaa tulee ilman priimaakin.

”Työn arvostus heijastuu siihen, että yksittäisen työntekijän työn laatu on heikentynyt.”
"Työmoraali on heikentynyt, viis veisataan toisten tekemisistä.”

Vakavia virheet ovat onneksi harvoin. Eniten ongelmia on kosteustekniikassa ja viimeistelyssä. Sateen annetaan piiskata materiaaleja ja betonin kuivumisajoista tingitään.

"Työmaiden kosteudenhallinta on järkyttävän huono."
"Viimeistely unohtuu kun ajatellaan että lopputulos on jo sinne päin."

Joka neljäs vastaaja on kuitenkin jyrkempi: heidän mielestään vakavia virheitä tehdään useimmissa uudiskohteissa.

Ei ulkomaalaisten vika
Urakat pilkotaan säästösyistä. Vastaajien mukaan ulkomaalaisia aliurakoitsijoita ei voi yksin mustamaalata, jos virheitä tulee tai ohjeita ei ymmärretä. Työnjohto on kuitenkin suomalaisissa käsissä.

”Paljon sitoutuneita ja osaavia tekijöitä. Mukana kuitenkin monenlaista toimijaa, opettajia, bussikuskeja jne.”
"Kyllä suomalaisetkin huonoa jälkeä osaavat tehdä."

Myöskään epärehellisten yritysten piikkiin kaikkea ei voi laittaa. 40 prosentin mielestä harmaa talous ei ole yhtä suuri ongelma kuin aiemmin. Tilanne on parantumassa, kun määräyksiä veronumeroista ja käännetystä arvonlisäverosta on tiukennettu.

Kodinkoneelle saa pidemmän takuun kuin talolle
Yksi keino asuntotuottajien mielestä olisi pidentää rakentajan takuuta, jotta laadun tekeminen alkaisi kiinnostaa. Nykyisin takuu on voimassa kaksi vuotta, mikä on määritelty alan yleisissä sopimusehdoissa. Puolet ehdottaa, että hyvä takuuaika olisi 2-5 vuotta.

"2-5 vuoden takuu olisi hyvä. Muuten rakennusliikkeet eivät korjaa toimintatapaansa vaan sama meno jatkuu."
”Takuuaika voisi vaihdella, mutta minimi 4 vuotta, vesikatto ja muut erityisosat 10 vuotta.”

Jos vaatimuksia tiukennettaisiin, suurin osa uskoo, että asunnot eivät edes kallistuisi. Rahaa saattaisi jopa säästyä, kun sählääminen ja hävikki vähenisivät. Pessimistejäkin toki on.

”Hetkellisesti laatuvaatimusten todellinen noudattaminen voisi nostaa rakentamisen hintaa, mutta sen jälkeen laatu taas heikkenisi ja hinta jäisi.”

Virheitä on vaikea karhuta myöhemmin
Takuu sekoitetaan usein 10 vuoden vastuuseen. Se rajoittuu kuitenkin törkeästä huolimattomuudesta johtuviin virheisiin. Käytännössä on vaikea osoittaa vuosien päästä, mikä johtuu rakennusaikaisesta laiminlyönnistä ja mikä kiinteistön huollon laiminlyönnistä. Rakennusvirheet tulevat ilmi viipeellä.

”10-vuotisvastuiden ongelmia pidetään usein vaikean rakennuttajan aikaansaannoksina.”

Myös isojen rakennusliikkeiden lakimiesvoima vaimentaa yksittäiset asukkaat.

"Juristit ja ns. asiantuntijakonsultit saavat elantonsa toisten virheitä riitauttamalla."

”Laadusta on tullut raadollinen kaupantekoväline, jota mitataan oikeudenkäyntien kautta.”

Mitä viranomaisten pitäisi tehdä?
Viranomaissäätelyä ei kaivata lisää. Asuntotuottajat uskovat, että laatuun voidaan patistaa alan sisäisellä ryhtiliikkeellä. Kaavoittajat saavat kuitenkin kritiikkiä.

”Kaavoitusviranomainen ei ole vastuussa virheistään ja osaamisen puutteesta.”
”Kaupunkikuvalliset vaatimukset ovat liian vaativia. Arkkitehtikilpailut tonttien luovutuksessa tuottavat liian monimutkaisia ratkaisuja.”

Myös hankintalakiin toivotaan muutoksia.

”Hankintalaki edistää huonoa rakentamisen laatua. Useimmiten joudutaan valitsemaan halvin.”
”Kilpailulainsäädäntö suosii tiettyjä laadun rikkojia.”

http://yle.fi/uutiset/kysely_uusienkin_ ... ia/6500060

[grendy]

^Kantti, tuosta uutisestahan tää keskustelu lähti aamulla jo

[Kantti]

^Kantti, tuosta uutisestahan tää keskustelu lähti aamulla jo

Hitto, sitä se on kun ei lue toisten linkkejä ennenkuin alkaa kirjoittelemaan.

[RV]

Mun mielestä taso on suhteellisen perushyvää pääosin muutamaa tapausta lukuunottamatta, jotka useimmiten liittyvät yliräikeään väritykseen. Pikemminkin vaatimukset ja valittaminen ovat kasvaneet; kaikki perusrakentaminen haukutaan heti paskaksi, ja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin vaaditaan jonkilaista wow-arkkitehtuuria. Eivät ne saumatkaan ole mikään katastrofi. Itse olen viime vuosina kohdannut pääosin erittäin laadukasta asuinrakennuksia verraten aikaisempien vuosien tuotoksiin, hyvä esimerkki vaikkapa Hermanninrannan uudet talot.

[Purkki^]

Pahin juttu on just noi kosteusongelmat. Ostat kalliin kämpän joka voi olla jo valmiiksi homeessa.. Siinä sitten sairastelet ja riitelet rakennuttajan kanssa korjaamisesta samalla kun olet korvia myöten veloissa. Varsinkin rakennusten ylimmät kerrokset on aivan liian märkiä kun ei ole haluttu tarpeeksi kauan kuivattaa.

[Klazu]

YLE: Suomalainen arkkitehtuuri pärjää huonosti Euroopan kärkikisassa

Euroopan merkittävin nykyarkkitehtuuripalkinto menee suomalaisilta taas sivu suun.

Kilpailun yli 20-vuotisen historian aikana Suomi ei ole päässyt koskaan loppukilpailuun.

Arkkitehti-lehden päätoimittaja Jorma Mukala muistuttaa, että Suomessa ei ole ollut pitkään aikaan eurooppalaisittain suuria arkkitehtuurin tähtisuunnittelijoita.

Osittain syy on siinä, ettei meillä ole riittävän hyviä arkkitehteja ja osittain siinä, että Suomessa tehdään arkkitehtuuria, joka ei ole kiinnostanut kulloistakin tuomaristoa.

- Arkkitehti-lehden päätoimittaja Jorma Mukala suomalaisten huonosta menestyksestä Mies van der Rohe-kilpailussa

- Osittain syy on siinä, ettei meillä ole riittävän hyviä arkkitehteja ja osittain siinä, että Suomessa tehdään arkkitehtuuria, joka ei ole kiinnostanut kulloistakin tuomaristoa.

Saksalais-amerikkalaiselta arkkitehdiltä nimensä lainanneen Mies van der Rohe (1886-1969) -kilpailun loppukilpailuun on valittu tänä vuonna viisi kohdetta.

Pääpalkinnosta kilpailevat Gentin kaupungintalo Belgiassa, urbaani puisto Kööpenhaminassa, konserttitalo Reykjavikissa, ikäihmisten asuintalo Alcácer do Salissa Portugalissa sekä puinen paviljonki Espanjan Sevillassa.

- Loppukilpailuun valitut kohteet kertovat julkisen tilan arvostuksesta ja kaupunkitilan muokkaamisesta, kuten Sevillassa, Gentissa ja Kööpenhaminassa, Mukala summaa.

Wow-arkkitehtuuri on Mies van der Rohe -kilpailun finalistien perusteella yhä huudossa.

- Se näkyy edelleen, etenkin Sevillan kohteessa, Mukala toteaa.

Suomi ratsastaa Aallolla

Suomalaisen arkkitehtuurin veturi maailmalla on yhä Alvar Aalto (1898–1976).

- Ehkä meillä pidetään perinteitä yllä. Aalto on kansainvälisesti edelleen kiinnostava arkkitehti, kirjoja ilmestyy. Suomeen tullaan yhä Aallon vetämänä, Mukala toteaa.

Suomalainen nykyarkkitehtuuri näyttää istuvan huonosti kansainvälisiin muotivirtauksiin.

- Suomessa tehdään edelleen aika tiukkaa modernin perinteen mukaista arkkitehtuuria, Mukala kertoo.

Suomi ei ole jäänyt Mies van der Rohe – kilpailussa kuitenkaan täysin tyhjän päälle.

Joka toinen vuosi pidettävä kisa poikii sivutuotteena niin sanotun lyhyen listan, eräänlaisen eurooppalaisen arkkitehtuurin rankinglistan, jolle valitaan kaikista kisan yli kolmestasadasta ehdotuksesta kaksikymmentäviisi kohdetta.

Suomi on päässyt listalle kaksi kertaa, ja molemmissa tapauksissa sijoitus on lohjennut yhden ja saman seinäjokelaisen arkkitehtitoimiston suunnittelemilla kirkoilla.

Vuonna 2005 sijoitus heltisi Kärsämäen paanukirkolla ja vuonna 2011 tuomariston vakuutti Kuokkalan kirkko Jyväskylässä.

Toinen Lassila Hirvilammi Architects -toimiston perustajista myöntää, että pääsy listalle vuonna 2005 avasi nuoren arkkitehdin silmät.

Sitä tajusi, että Mies van der Rohe on Euroopassa todella arvostettu palkinto, ja arkkitehtuuri ylipäätään on Euroopassa ja maailmalla enemmän mielihaluja ja kiinnostusta herättävä asia kuin ehkä Suomessa.

- Arkkitehti Anssi Lassila

- Sitä tajusi, että Mies van der Rohe on Euroopassa todella arvostettu palkinto, ja arkkitehtuuri ylipäätään on Euroopassa ja maailmalla enemmän mielihaluja ja kiinnostusta herättävä asia kuin ehkä Suomessa, Anssi Lassila toteaa.

Tyrkyllä kulttuurikohteita ja kappeli

Suomesta on tarjolla tänä vuona neljä kohdetta kilpailun lyhyelle listalle. Valinnat julkistetaan toukokuussa. Paikasta kisaavat Helsingin yliopiston pääkirjasto, saamelaiskulttuurikeskus Sajos, Seinäjoen kirjasto ja Kampin kappeli.

Kaikki neljä rakennusta ovat jo herättäneet huomiota kansainvälisesti. Se ei ole itsestäänselvyys, Arkkitehti-lehden päätoimittaja muistuttaa.
– Suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet päästä lyhyelle listalle. Ihmettelen, jos mikään näistä ei pääse kahdenkymmenenviiden joukkoon, Jorma Mukala heittää.

Mukala on itse ollut ehdottamassa kilpailuun kohteita Suomesta.

Barcelonasta johdetun Mies van der Rohe – nykyarkkitehtuurikilpailun pääpalkinto, 60 000 euroa, on tullut vain kerran Pohjoismaihin.

Vuonna 2009 tunnustuksen nappasi Oslon uusi oopperatalo.

[Jussi]

Jos on Suomalainen nykyarkkitehtuuri yleisön mielissä varsin tasotonta niin ei se nyt sentään rohen miekkosen tasolle ole vajonnut.
Vai mitä luulette että keskustelupalstoilla tällaisesta sanottaisiin:



Aalto nyt on vielä pahempi, mutta vähän epäreilua nykyarkkitehtejä kohtaan sen sekoiluja on muistella.

[henkka]

Ei Miesin tasolle voi vajota, sinne pitää nousta.