Taloforum.fi

[Toni]

MAASTRICHT on 119,000 asukkaan kaupunki Alankomaiden eteläisimmässä kolkassa Limburgin provinssissa Belgian ja Saksan puristuksessa. Sen "15 minutes of fame" on ollut EU:n historian tärkeimpiin kuuluva Maastrichtin-sopimus, mutta muuta kaupungista ei juuri kukaan tiedäkään - jos sitäkään. Tänne siis päädyin viettämään syyslukukautta 2006 joulukuuhun saakka opiskelijavaihdossa.

Kolme viettämääni päivää täällä ovat olleet elämäni parasta aikaa tähän asti ja vaikka loppuvuosi olisikin pelkkää kärsimystä, en valittaisi tänne tulemistani. Toivottavasti pidätte kuvista ja kaupungista - tulette nimittäin näkemään Maastrichtia paljon. Olen nimittäin menettänyt sydämeni tälle paikalle. En ole koskaan ollut yhtä sympaattisessa paikassa tai tavannut näin paljon mukavia ihmisiä, joiden kanssa onkin juhlittu kuin vanhat tutut.



Nopeaa tietoa itse kaupungista:
- Vanhin hollantilainen kaupunki, roomalaisten perustama 50 eKr. Myös ensimmäinen kaupunki, joka sai keskiajalla kaupunkioikeudet.
- Rakennettu Maas-joen varrelle, joka jakaa kaupungin kahtia.
- Kantakaupungissa yhteensä 1400 suojeltua rakennusta
- Informaatiota lisää täältä http://en.wikipedia.org/wiki/Maastricht
- Opiskelupaikkani http://en.wikipedia.org/wiki/Universiteit_Maastricht




28.8.2006 saavuin sateen ja ukkosmyrskyjen piiskaamaan Amsterdamiin, josta jatkoin junalla maaseudun halki Maastrichtiin. Olin väsynyt ja ärsyyntynyt. Pääkaupunkiseudun vanhoja paikallisjunia muistuttava juna oli likainen ja sen ominaiset tuoksut sekottuivat edessä Burger King ateriaansa syövän perheen majoneesin hajuun. Amsterdam Centraal, kaupungin päärautatieasema, oli ollut oikea maanpäälinen helvetti, pelkkää tunnelimaista labyrinttia, jonka halki olin juossut matkatavarat perässä paikasta toiseen täydessä kiiressä koska lento oli myöhästynyt Helsingin päässä liikenteen takia.

Viimeinkin klo 14.00 paikallista aikaa saavuin päämäärääni. Tässä hieman kuvia, joita olen ehtinyt napsia keskustan ulkopuolelta jotka näyttävät hieman miltä hiljaisemmat aluet kaupugnissa näyttävät. Jatkossa postaukset tulevat sisältämään paremmin selittelyä. Keskusta luonnollisesti on mielenkiintoisempi omalta osaltaan, mutta täällä riittää vaikka kuinka monta viehättävää pikkukatua ja kujaa.





Grote Graacht, katu kantakaupungin ulkoreunalla, joka johtaa eräälle kaupungin tärkeimmistä toreista. Sen varrella sijaitsee sulassa sovussa muiden putiikkien kanssa välinekauppa, videokauppa ja ”kahvikauppa”.











Hollanti on tunnetu pyöräilijöistään. Heitä tosiaankin riittää kaikkialla ja miksipäs ei? Joka paikassa heille on varattu omat kaistat autojen puolen vierestä – jopa liikenneympyröissä – ja pyörällä tosiaankin pääsee kätevästi ja nopeasti kaikkialle. Yllätyin eniten siitä miten suosittuja skootterit sekä vanhan malliset mopedit ovat. Suomessa kun on tottunut näkemään niiden päällä lähinnä teinejä. Täällä niillä ajavat kaiken ikäiset sukupuoleen katsomatta. Noin 80-vuotias mummo mopedin päällä ilman kypärää baanalla oli melko eksoottinen näky.



Kiinalainen koristelu sulassa sovussa hollantilaisen 1800-luvun rakennuksen kanssa.



Samaa katua hieman lähempänä keskustaa.













Kattoja. Jotenkin kulunut ulkonäkö on mielestäni vanhemmissa rakennuksissa parempi kuin viimeistelty maalipinta.






Terasseja ja kahviloita lienee kaupungissa satoja, myös keskustan ulkopuolella. Tämä ei näemmä ollut vielä ihan auki.






Taustalla näkyvä torni kuuluu Universiteit Maastrichtin oikeustieteiden tiedekunnalle. Rakennus on entinen keskiaikainen luostari.



Ja tässä tuo vanha luostari.










Näkymä parvekkeelta lähiöihin päin. Mukana myös yksi kaupungin monista kirkoista.



Iltainen myrskyrintama opsikelija-asuntojen takana kuvattuna parvekkeelta.



Kyllähän näitä kuvia vielä riittäisi, mutta annetaan nyt olla tässä toistaiseksi. Parhaat paikat on vielä näyttämättä ja löytämättä. Itse asiassa tämän postauksen kaikki kuvat on taidettu ottaa viideltä kadulta. Keskusta on hieman erilainen myös tyyliltään.

[Toni]

Keskieurooppalaisten kaupunkien rakenne eroaa suomalaisista kuin yö ja päivä, erityisesti Alankomaiden kaltaisessa tiheästi asutussa maassa missä lähes kaikki vapaa tila on valjastettu maanviljelyyn (200 kiilometrin säteellä tästä paikasta asuuu 50 miljoonaa ihmistä). Maastrichtin keskiaikainen keskusta ja hieman nuorempi kantakaupunki on tiiviisti rakennettu, vaikka se ei järin suuri ole pinta-alaltaan.

Kantakaupungin rajat näkee melko selvästi tästä, sillä sitä ympäröi tuo hieman isompi väylä, jonka itäisenä rajana on E25 moottoritie. Tuon läntisen joen takana alkaa Belgia.


Kantakaupungin osa joen itäisellä puolella on historiallisesti ollut se köyhempi alue, eikä sen rakennuskanta ole aivan yhtä vanhaa ja onpa seassa jopa hieman uudempiakin rakennuksia 1900- ja 2000-luvuilta.



Keskustaa hieman tarkemmin. Aivan ydinkeskustan sydän kävelykatuineen sijaitsee joen rannasta Markt- ja Vruthof-toreihin asti. Punaiset rakennukset ovat yliopiston tiloja, koska otin kartan niiden sivustolta. Opiskelija-asuntola sijaitsee hieman länteen päin Brusselsestraatia pitkin.




Lähiöiden rakenne eroaakin sitten Suomesta todella paljon. Ne ovat aivan kiinni kantakaupungissa, eikä ihan selkeää rajaa olekaan. Commieblockkeja on melko paljon, kuten odottaa saattaa, mutta enemmistö rakennuksista on pari-/kolme-kerroksisia punatiilisiä rivitaloja. Varsinaisia hypermarketteja moottoritien varrella kaupungista ei löydy, mutta pari automarkettia kuitenkin. Yksi niistä sijaitsee puolen kilometrin päästä asunnostani ja sopii yllättävän hyvin ympäristöönsä; se ei hallitse sitä liikaa vaan on upotettu kerrostalojen väliin.

Ylivoimaisesti suurin osa kaupoista ja putiikeista löytyy kävelykatujen varrelta keskustasta. Kauppojen tarjonta on monipuolisuudessa Helsingin luokkaa, ellei parempi. Vastaavan kokoisissa kaupungeissa Suomessa ei voida moisesta unelmoidakaan, kun meillä päin kaikki kauppa on niin samojen ketjujen halinnassa eikä keskustojen ostosmahdollisuuksia ole juurikaan kunnolla kehitetty, muutamia poikkeuksia lukuunottamtta. Kantakaupungin kadut ovat myös tietenkin täynnä pikkusia liikkeitä ja ravintoiloita.

Olo on kuin mini-Pariisissa.

Keskustaa en ole vielä juuri kunnolla kuvannut huonon sään takia, mutta tässä yksi pikainen otos sieltä. Vastaavia katuja siellä on useita kymmeniä, joten vie hieman aikaa ennen kuin tietää aivan tarkalleen missä on mitäkin - nuo kadut ovat nimittäin melko samanlaisia...



Oluen hinta illalla kalliin näköisen ravintolan terassilla ydinkeskustassa kauniin puiston vieressä, jossa keskiaikainen kirkko kohoaa torneineen kohti taivasta vieressä ja kymmenet kynttilät valaisevat pehmeästi ympäristöä? Kaksi euroa.

[Whose Homepage]

Hey, thanks, Oberleutnant!

So these are your first impressions of Maastricht ... lovely place!

http://img207.imageshack.us/img207/3469/maas41og5.jpg

Now THAT's what I call an interesting roofscape!

Flattops like this one http://img169.imageshack.us/img169/3506/img0650vc3.jpg will NEVER achieve that visually varied & fascinating effect.

One pic shows some of the seemingly attractive countryside around Maastricht. Looks good!

Do you have a bike yet?

[Toni]

@ WH

I'm loving it here. Every street is so vibrant and lively here. It feels much bigger city than just 120,000. The photographs in my post were all taken outside the city center, in the outskirts of the inner city. I don't plan to buy a bike because I'm staying here for only three and half months and the city center and university are only 15 minute walk away. Besides, I wouldn't dare to go among experienced Dutch cyclists who drive like crazy.



Ensi viikkoa odotellessa tässä ikkunanäkymää meidän kerroksen keittiön parvekkeelta.

[Toni]

Nyt seuraisi toinen pienempi postausta, jossa kuvia yhä kantakaupungin laidalta sekä lähiöistä. Viime aikojen kiireiden (sosiaalisten ja opiskeluun liittyvien) vuoksi kameran kanssa heiluminen on jäänyt vähemmälle, mutta tässä nyt kuitenkin jotain. Keskustaa en ole yksinkertaisesti päässyt kuvaamaan kunnolla sen takia, koska aina siellä ollessa (kun kamera on mukana) sää on ollut hyvä. Kapeat kadut ja kovat varjot eivät ole hyvä yhdistelmä.


Ensimmäinen viikko täällä kuuluu elämäni parhaimpiin, kiitos siitä erityisesti oman asuintornini 4. kerroksen porukalle (kaikki vaihtareita) - sekä muualla asuville - mutta erityisesti tämän kerroksen ihmisille.



Poikkeuksellisen kaunis auringonlasku.








Paikallista lähiörakentamista.













Sitten hieman kuvia Universiteit Maastrichtin rakennusten muodostaman epämääräisen ”kampusalueelta”..

Yliopiston opiskelijat täyttävät tämän viereisen kadun kahvilat ja terassit päivän jälkeen.










Jekerkwartier – pikkuruisen Jerker-joen reunusta on hyvin kaunis omalla kuluneella tavallaan. Paikka sijaitsee vanhan kaupungin muurin vieressä ja oli merkityksellinen pienten myllyjensä vuoksi, joista osa on yhä olemassa.








Yliopiston kirjaston luota. Taustalla Vrijthof-torin kirkko ja basilika.


Kirjaston etupihan porttikongin luota.



Tässä ollaan basilikan sisäänkäynnillä - ja oikeastaan aivan keskustan liepeillä.




Oli sitten kyse pihasta tai omasta ikkunasta, paikalliset koristavat ne usein kukilla. Toivoisin tavan leviävän Suomeenkin sellaisenaan yhtä vahvana.





Joku patsas kaupungin muurin lähellä. Kaupungissa lienee satoja erilaisia patsaita eri paikoissa.




Seuraavan kerran tulossa siis (ehkä) vähän urbaanimpaa materiaalia.

[Joggeri]

Vau! Onpas Yberin näkönen paikka kokoisekseen. Minua kiinnostais tietää paikallisista liikennejärjestelyistä... Onko julkisella liikenteellä yhtä vankka sija siellä kuin vaikkapa Helsingissä? Metroa noin (pinta-alaltaan) pienellä kaupungilla tuskin on, mutta onko siellä esim. ratikkaa? Vai onko polkukyörät ja apostilinkyyti se juttu siellä? Autoja asukkailla tuskin ihan jokaisella on?

[Toni]

@ Joggeri
Täällä kyllä huomaa miten suomalaisten kaupunkien väkiluvut ovat "liioiteltuja" metsälähiöiden rakentamisesta johtuen. Kaupungissa toimi ratikkaverkosto toiseen maailmansotaan asti, mutta se lopetettiin jostain syystä. En tiedä miten kattava se oli, mutta koska ajattelin tutustua paikan historiaan piakkoin, eiköhän sekin selviä. Bussiverkosto kyllä kattaa melko hyvin kaupungin alueet, mutta en tiedä vuoro- tai käyttötiheyttä.

Suosituin tapa liikkua on pyörät, mopot ja skootterit. Omat jalat tulevat hyvänä kakkosena - kaupunki on todella tiiviisti rakennettu, joten kaikkialle pääsee hyvin kätevästi raajoja liikuttelemalla. Keskustassa ei autolla pysty liikkumaan helposti, mutta sitä ympäröi erittäin toimivalta tuntuva tieverkosto, joten oma auto ei ole mitenkään varsinainen "este". Monessa paikassa on myös suuria maanalaisia parkkihalleja.


Alankomaiden kaupungeista vain Amsterdamissa ja Rotterdamissa on varsinainen metro. Haagissa on rakenteilla light-rail verkosto, jonka osa kulkee maanalaisena keskustassa. Utrechtista löytyy myös light-rail, mutta en tiedä siitä oikeastaan mitään.



Suomalaisista kaupungeista puuttuu tuoksut. Oikeasti. Keski-Euroopassa et voi välttyä niiltä; ravintoloita, kahviloita, leipomoita ja muita vastaavia on joka paikassa ja niiden tuoksut leviävät kadulle. Ehkä joidenkin mielestä ikävä juttu, mutta itse pidän siitä.

Kahdessa viikossa olen kyllä tottunut siihen, että kulee paljon puhuttavan hollantia ympärillä - kieltä, joka kuulostaa kuin puhuisi saksaa peruna suussa - mutta ei siihen, että silloin tällöin pilven makea tuoksu tunkee myös kadulle.

Kävin tänään kuvailemassa hieman keskustaa sekä kaupungin itäpuolta. Erottelulla joen länsi- ja itäpuolen asukkaisiin on ollut melko isokin merkitys historiallisesti Maastrichtissa. Itäinen puolisko oli köyhempää ja sen rakennuskanta onkin uudempaa, keskeisimillä paikoilla lähinnä 1800-luvulta tai 1900-luvun alusta. Kuten sanottua, keskusta sijaitsee läntisellä puolella.


Koska käyn vielä kuvailemassa huomenissa, siirrän keskustan näyttämistä tuonnemmaksi. Nyt siis Maastrichtin itäpuoli, joka ei oikein ole osa historallista kantakaupunkia. Kuvat on otettu klo 11-13.00 paikkeilla, joten kadut ovat melko hiljaisia.




Rakennus jonka näet ensimmäisenä astuessasi ulos juna-asemalta.






De Colonel, Maastrichtin korkein (56m) rakennus. Sen matala osa yhdistyy vanhaan juna-asemaan. Huomioi pyöräilijöiden punertavaksi maalattu oma kaista.











Maastrichtin rautatieasema







Joen rantaa.









Viestin ensimäisessä kuvassa näkymän hotellin edestä.



Itäpuolen arkkitehtuuri on hyvinkin erilaista länsipuoleen verrattuna. Myös fiilis on aivan erilainen - ihan kuin olisit eri kaupungissa.












Melko lähellä De Colonelia on 1990-luvun alkupuoliskolla kehitetty aukio Ceramiquen kaupunginosassa, jonka nimeä en tietenkään tähän hätään muista. Commieblockit ovat ihan mukavia ja mielenkiintoisia.



Centre Ceramique, joku museo (?)




Näkymä aukiolle eräältä silloista.






Itäpuolelta kaupunkia, melko lähellä jokea, löytyy melko paljon viime aikoina kehitettyä aluetta.






Lisää näkymiä itäpuolen joenrannan eri osiin.






Loppuun vielä pari kuvaa länsipuolelta, mutta ei keskustasta.



Keskiviikkona kävelin parin kämppiksen kanssa Belgiaan.








Keskustaa sitten ensi kerralla...?

[Aboa]

Ihan mukavalta ja tyypilliseltä keskieurooppalaiselta kaupungiltahan tuo vaikuttaa. Pikkaisen pistää silmään tietynlainen rähjäisyys ja likaisuus rakennuksien julkisivuissa (ainakin noissa ensimmäisissä kuvasatseissa) mutta toisaalta rakennuskantakin on kyllä jumalattoman vanhaa. ”Pyöräilijän kokoinen kaupunki” ilmiselvästi.

Kämppiksille terveisiä

[prepo]

Noh, jos kaupunki on perustettu 50 ennenjeesusta, on kaupunkikulttuuri ehtinyt kypsymään vähän pidempään kun vaikka vuonna 1950 perustetussa...

Ei työ pieni ajan hammas noissa vanhoissa taloissa haittaa minua, jostain syystä esim. kotimainen funkkis tai muu moderni arkkitehtuuri näyttää rapistuneena vaan niin surkealta.

[Bruckner]

Juu, mukavalta kaupungilta vaikuttaa. Ehkä tosiaan paikoitellen hiukan ränsistyneeltä. Takuulla kyllä luvassa ikimuistettava syksy.

Välimatkathan on tunnetusti niin lyhyitä että kannattaa -mikäli talous vaan sallii niin reissata siinä ympäristössä. Monia hienoja kaupunkeja ihan muutaman tunnin päässä. Eli uploadaa vaan ne Amsterdamin kuvat....

[Toni]

Tietyn tasoinen ränsistyneisyys on Euroopan vanhoissa kaupungeissa enemmänkin sääntö
kuin poikeus. Varsinkin kun kyse on 1800-lukua edeltävästä ajasta näyttää hieman
kulunut rakennus jopa mielestäni paljon paremmalta kuin jos siinä olisi vastikään
remontoitu disneyworldmäinen mattapinta. Paikan päällä ränsistyneisyydestä huokuavan
tunnelman pystyy ehkä aistimaan paremmin kuin kuvien välityksellä.

Kaupunkikulttuurin ei niinkään vaikuta kaupungin ikä vaan sen rakenne. Täällä ei
taida olla kuin yksi ostoskeskus, sekin suhkoht. pieni automarket-tyyppinen "mall",
eikä se ole missään peltojen keskellä vaan kiinni kantakaupungissa. Sisältä löytyy
kaksi isoa supermarkettia, Alankomaiden suurimpiin ketjuihin kuuluvat C1000 ja
Albert Heijn, mutta myös käsittämättömät määrät pieniä liikkeitä, putiikkeja sekä
kahviloita. Vaikutelma on suomalainen kauppahalli meets amerikkalainen mall.

Kaikki muut kaupat löytyvät keskustasta tai kantakaupungista. Voi kuvitella
minkälaiset kivenjalkaliikkeet olisi saatu Leppävaaraan jos Sellon myymäläala olisi
niihin hajautettu.


Huomenna on suunnitelmana mennä mennä Financial Times ja Wall Street Journal kädessä
(ilmaisia meille opiskelijoille) istumaan joen rantaan ja nauttimaan ilmapiiristä.
Salilla en käy, koska sen tein tänään joten tiedossa on vapaapäivä kuntoilun osalta.
Illalla on tiedossa kuitenkin vaihtaribileet, joihin aloitellaan kämppisten kanssa
35 senttiä maksavilla 0,5l oluilla. Maastrichtissa vallitsee todella ajaton ja
kiireetön tunnelma.

'Dami-kokemuksen jälkeen voi vain todeta, että kaupungeilla ei ole juuri mitään
samaa kuin se että ne sijaitsevat samassa maassa. Helsinki ja Utsjoki ovat toisiaan
lähempänä kuin Maastricht ja Amsterdam.

Neljäs viikko ja tunteeni tätä paikkaa ovat yhtä vahvat kuin alussa. Kunhan tämä
vain sijaitsisi Suomessa niin maailma olisi hyvä paikka elää. Näemmä niitä
keskusta kuvia ei ole vieläkään tiedossa, mutta eiköhän tässä vielä hyvin ehdi!



Niitä ennen . . .


Oberleutnant Productions proudly presents
A M S T E R D A M

Viime lauantaina 16.9.2006 tein siis pienen vuorokauden mittaisen reissun
Amsterdamiin yhdessä Brianin, minnesotalaisen vaihtarikaverin, kanssa. Suunnitelmana
oli kierrellä kaupunkia aamupäivästä iltaan kunnes tapaisimme kolme muuta vaihtaria
Maastrichtista, jolloin lähtisimme tutustumaan kaupungin iltaelämään viisistään.
Alunperin meidän piti hankkia hosteilleista huoneet, jotta olisimme palanneet vasta
sunnuntai iltapäivällä, mutta miten kävikään...


Aamuista Maastrichtin keskuskatua kello seitsemän aikoihin. Matkalla kohti
rautatieasemaa joen itäpuolelle.





Utuista Maas-jokea ylitettäessä näkymä uudelle sillalle.




Vilkaisu länsirantaan päin.






Junamatka oli sarja katkonaista unta. Heräsin joskus lähiöiden luona juuri sopivasti
kun junan ohitse alkoi vilisemään kasapäin erilaisia IT-huuman aikoihin nousseita
business parkeja. Tässä niistä yksi junan ikkunan läpi kuvattuna. Vierellä oli kaksi
muuta yhtä korkeaa tornia.


Saavuttuamme Amsterdamiin yhdentoista paikkeilla menimme Burger Kingin nauttimaan
purilaiset (miksi, oi miksi Suomessa ei ole BK:ta?!), jonka jälkeen jalkauduimme
kaupungin kaduille. Tämä on meidän tarinamme.



OSA YKSI


Luetellessaan Euroopan matkakohteitaan jokainen interreilaaja tulee maininneeksi
Hollannin (lue: Amsterdamin), koska he haluavat tutustua paikalliseen
kultuuritarjontaan (lue: coffee shoppeihin). Paikan päällä he sattuvat aina
päätymään Amsterdamin punaisten lyhtyhen alueelle eli red lights districtille (RLD)
- jotenkin vahingossa varmaan. Se kattaa pienehkön alueen suunnilleen kahden
kanaalin varrella aivan ydinkeskustan kupeessa rautatieaseman vieressä.


Amsterdam Centraal - keskusrautatieasema. Sen ympäristö ja osa rakennusta oli
remontissa metroaseman laajennuksen vuoksi.



Aseman lähistöltä alkaa yksi kaupungin pääkaduista: Damrak.















Kävimme Brianin kanssa paikan päällä RLDssä heti saavuttuamme kaupunkiin sillä
siellä sijaitisi monta hostellia, joista suunnittelimme saavamme huoneen (tosi
juttu). Jokaisessa paikassa oli saatavilla vain "ei oota". Vaikka olin kuullut
kavereiltani vaikka mitä tarinoita tästä kaupungin ehkä kuuluisimmasta
kaupunginosasta, mikään ei pysty valmentamaan todelliseen kokemukseen.

Päivällä paikka näytti vielä jokseenkin normaalilta - mitä nyt parissa ikkunassa
heilui alastomia tai puolialastomia naisia sekä kivenjalkaliikkeet olivat joko
coffee shoppeja, pubeja tai seksiin liittyviä kauppoja. Kannabiksen tuoksu leijuili
ilmassa joka kulman takana.

Olimme ottamassa kanaalista pari kuvaa, kun meitä lähestyi joku nelikymppinen pukuun
pukeutunut toimistovirkailijan näköinen hollantilainen mies (ilmeisesti työmatkaaja
tai joku sellainen). "I really recommend you put your cameras away. It's not safe
here."

Tapahtumaketju RLDssä menee jotenkin näin:
Prostituoitu ikkunassa näkee, että jollain on kameran esillä - hän kutsuu paikalle
kaksi metrisen korston. Korsto tulee kameran omistajan luokse. Korsto nappaa kameran
ja a) rikkoo sen b) heittää sen kanaaliin tai c) ottaa sen mukaansa. Onpa kameran
omistaja jopa pari kertaa saanut puukosta jos hän on alkanut valittamaan korstolle.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on siis hyvä asia pitää kamera poissa näkyvistä - eli
otimme vaariin miehen neuvosta. Niinpä itselläni ei ole kuvia juuri tarjota, vaikka
neon-valoineen alue onkin aivan rikollisen kaunis iltaisella.



Millainen paikka sitten oli muuten ilalla? Kuin huumehöyryinen sirkus. Sadat
humalaiset ja muissa aineissa olevat ihmiset täyttävät kanaalien molemmat puolet ja
massa vyöryy hitaasti eteenpäin, silmät zoomaillen ikkunoita.

Tarjolla on eurooppalaista, intialaista, kiinalaista ja afrikkalaista - enkä nyt
puhu ruuasta. Monet näyttivät hyödyntävän tilaisuutta. Onhan se kyllä hieman outoa
kun ohut lasi erottaa sinut ja ikkunaan kiinni työnnetyt rinnat tai stringien
verhoaman takamuksen.

Olimme ehtineet olla alueella 30 sekuntia, kun meidän luoksemme asteli muina miehinä
epämääräinen tummaihoinen heppu. "Coke?! Ecstasy?!"

Jatkoimme hitaasti poispäin kyseisestä diileristä. Huomasimme kuinka tasaisin
väliajoin kadulla seisoi mukamas niitä näitä odottelevia tummaihoisia hengailijoita.
Oli aivan kuin joku huumepomo olisi copypastennut heidät kaanalien varteen. Sen
verran tasaisesti he olivat asettuneet.







"Coke?! Ecstasy?!" kuului kysymys joka kerta kun kävelimme ohi. Parin kerran jälkeen
jokaisen tapauksen pystyi arvaamaan jo kaukaa huumediileriksi. Jossain vaiheessa
menetin uskon ihmisiin. Alkoi vain toivoa, että poliisi tulisi ja korvaisi
paskiaiset pois. Rajansa kaikella vapaudella.




Erästä kävelykatua RLD:n laitamilla. Illalla paikka oli yhtä neon-valojen värijuhlaa.





En vieläkään osaa sanoa miten paikkaa kuvailisi tarkemmin. Alun hämmennys vaihtui
huvittuneisuuteen ahdistavuuteen ja nyt koko homma tuntuu jotenkin surrealistiselta
cyberpunk-kirjasta reväistyltä tapahtumalta. Blade Runnermainen paikka. Siellä sai
koko ajan olla varuillaan, sillä turistien seassa liikkui paljon erilaisia
jengimäisiä porukoita -kaikki ei-hollantilaista alkuperää- näyttämässä coolilta ja
uhkaavalta. Ties kuinka monet turistit tulivat ryöstetyksi illan aikana. Niinpä
olikin helpottavaa päästä pois hetkeksi alueen laitamilla sijaitsevan äärimmäisen
sympaattisen pubin suojiin. Kuten yleensä hollantilaisessa pubissa on tottunut
odottamaan, palvelu oli äärimmäisen ystävällistä ja asiallista.





Olde Kirk - vanha kirkko. Hieman hassusti rakennus on aivan RLD:n laitamilla, joten
sen vierustaa koristavat coffee shopit ja muut alueelle ominaiset liikkeet muutaman
metrin päässä kirkon sisäänkäynnistä.







Todettuamme Brianin kanssa, että emme tule kaupungista löytämään hostellia päätimme
lähteä tutkimaan kaupungin muita osia paremmin. Suuntasimme takaisin Damrokille ja
sitä pitkin etelään kohti keskustoria. Seuraavat kuvat ovat sieltä.








"Uusi Kirkko" oli muutettu museoksi, jossa oli juuri meneillään fashion historian
-näyttely.



Maailman huonoin katuesiintyjä. Laukoi kamalia vitsejä, mokasi kolme kertaa
peräkkäin erään temppunsa eikä bravuurikaan - tulen nieleminen - ollut kovin
vakuuttava.











Kaupungintalo vasemmalla oli melkoisen kunnioitusta herättävä pytinki.



Damin luonne kiteytettynä yhteen kuvaan.




Jatkuu . . .

Pahoittelen osan lyhyyttä, mutta pyrin sisältämään tähän edes muutakin kuin pelkkiä kuvia.


Kiitos kommenteistanne. Tarkoitus on kyllä edes jonkin verran reissata
ennen kuin Joulu saapuu. Ainakin Bryssel, Köln, Liege ja Rotterdam ovat
melko varmoja, ehkä myös Pariisi sillä eräs kämppis on kotoisin sieltä ja
kerroksemme saattaa tehdä sinne koeviikon jälkeen reissun.

[RV]

Tästä ränsistyneisyydestä: Tukholman Gamlastanissa ollessani lähes kaikissa taloissa oli huonosti tehtyjä graffiteja ja yksi talo oli ontunut kohti katua vaarallisesti, joten valitsisin mieluummin Disneyworldtunnelman. Aika paljon kaikkia sexshoppeja noinkin keskustassa siellä damissa... Eniten pidin kyllä tuosta keskustorista. Tosin en hirveästi noista keskiaikaisista taloista tykkää, Jugend ja Empire ovat enemmän mieleeni. Hyviä kuvia kuitenkin, lisää vain tulemaan .

[Aboa]

Hyvä setti kuvia ja aika tutunoloisia fiiliksiä aistittavissa noista kuvateksteistä.

Maailman huonoin katuesiintyjä. Laukoi kamalia vitsejä, mokasi kolme kertaa peräkkäin erään temppunsa eikä bravuurikaan - tulen nieleminen - ollut kovin vakuuttava.
http://img246.imageshack.us/img246/8972/1axy2.jpg

Amsterdam taitaa tosiaan olla maailman huonoimpien taiteilijoiden mekka- omalla reissulla terassin kupeeseen saapui jodlaamaan takuulla maailman huonoin trubaduuri. Ei ole vaikea arvata mihin nämä veijarit mahdolliset palkkiorahansa oikein tuhlaavat...

[Toni]

Lienee aika saada päätökseen Amsterdam osuus, jotta voidaan siirtyä eteenpäin. Tällä hetkellä kuvia olisi varastossa sellaisista kaupungeista kuten Bryssel, Haag ja Rotterdam. Viikonlopun jälkeen myös Kölnistä pitäisi olla matskua.











Katutaidetta




Ratikat muodostavat Amsterdamin kantakaupungin joukkoliikenteen selkärangan. Ne kulkevat yleensä erillään muusta liikenteestä, ilman että niiden tarvitsee usein pysähtyä liikennevaloihin. Kaupungin metro on pääasiassa lähiöitä palveleva kaupunkijuna, josta vain 3.5 kilometriä kulkee maan alla.


En kyllä Amsterdamin kokemuksen jälkeen halua ratikoita kävelykaduille, niin kuin usein esitetään. Tällä ostoskadulla ne kulkivat melko hurjaa vauhtia vaarallisen läheltä ihmisiä.




Hieman parempi katuesiintyjä joka heitteli ilmassa machettea, käynnissä olevaa moottorisahaa ja omenaa – sekä söi omenan ilmasta samaan aikaan.



























Kello neljän aikoihin illalla olimmekin melko väsyneitä. Ensimmäinen juna Maastrichtiin lähti kello 7.40, joten nukuimme kanaaliveneen laiturilla sekä myöhemmin rautatieaseman penkeillä. Ei ehkä turvallisin vaihtoehto eikä taatusti mukavin, mutta jotenkin se sopi Amsterdamin henkeen.

[Jape]

Noniin, täytyy jotain tähän kommentoida.

Itse koin Damin paljon rauhallisempana ja vähemmän "tunkeilevana", mikä saattaa tietysti johtua myös siitä, ettei vasta neljätoista kesää nähnyt ollut hyvää riistaa kaiken maailman huumediilereille ja parittajille. Oikeastaan ihmettelinkin sitä, että kaikista saatavilla olevista päihteistä huolimatta porukka tuntui pysyvän selvempänä kuin Helsingissä viikonloppuiltaisin, eikä illalla päärautatieasemankaan läheisyydessä kukaan halunnut häiritä. Vapaamielisyys oli kuitenkin ilmassa kaikkialla - tuntui mielettömältä kun 14-vuotiaalle tarjottiin ravintolassa Heinekkeniä ilman mitään kyselyitä. Oli myös hauska näky kun joukko nuoria veneili kanavassa (ilman pelastusliivejä tietenkin) tyhjentäen samalla punkkupulloja. Kun menovesi loppui moottorissa alkoivat he pikku hiprakkaansa kikattaen meloa venettä käsillään. Kahviloiden aukinaisilla ikkunalaudoilla porisevat vesipiiput punasilmäisine imijöineen ovat myös aika hassu näky mitä ei Suomessa pahemmin näe.

Sun kuvat kyllä välittävät tuon Hollannin fiiliksen aika hyvin: pyöriä, rentoa oleskelua ja kanavia suloisine taloineen ja veneineen. Maastricht näyttää kauniimmalta kuin osasin odottaakaan.